Ihmiset ovat kertoneet eläinsatuja, myyttejä ja uskomustarinoita. Ne ovat toimineet opetustarkoituksessa, vertauskuvina tai tarinoina eläinten ominaisuuksien synnystä. Minua kiehtovat kirjassa esitetyistä eläimistä eniten karhu, jänis ja lintu. Karhu on ollut tärkeä eläin entisaikojen suomalaisille. Sitä on kutsuttu parilla sadalla eri kutsumanimellä. Karhun avulla on loitsittu. Sen todellisen nimen lausuminen on tuonut sen lausujan luokse. Sen on voinut nostattaa vaikka naapuria vastaan. Toisaalta on ajateltu, että ihminen ja karhu ovat sukua toisilleen. Karhu on kotoisin Ison Karhun tähdistöstä ja syntynyt metsän sylissä hongan alla, Hongottaren suojeluksessa. Jänis puolestaan on ennustanut säätä ja toiminut arkuuden symbolina. Linnut ovat voineet ylittää rajoja, sillä ne kulkevat vedessä, maalla ja ilmassa. Ne ovat toimineet viestinviejinä. Muuttolinnuista on loruteltu kevään merkkejä. 'Pääskysestä ei päivääkään.' Eläimiin liittyvät sanonnat ovat kiehtovia. Jokin epäonnistu...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.