Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

Nella keittelee myrkyllisiä keitoksiaan salaisessa apteekissaan 1790-luvun Lontoossa. Henkiin uskova Eliza tyttönen saapuu ostamaan kananmuniin piilotettua myrkkyä emäntänsä puolesta isäntää varten. Nellalla on sääntönä, että myrkkyä ei saa käyttää toisen naisen vahigoittamiseen ja että murhaajan ja uhrin nimet kirjoitetaan kirjaan. Nykyhetkessä Caroline matkailee yksin Lontoossa sen jälkeen kun hänen aviomiehensä on paljastunut aviorikkojaksi. Hän löytää joen rannasta ikivanhan lääkepullon ja alkaa tutkia sen alkuperää. Nellan, Elizan ja Carolinen elämät kietoutuvat ajassa yhteen. He kurkottavat tulevaisuuteen kohti vielä syntymättömiä naissukupolvia.

"Ainoastaan he tiesivät, että minä odotin hiljaa seinän takana sormet tahriintuneina myrkkyjen jäännöksistä." (s.28)

Kirja kertoo naiseudesta. Naisten on pidettävä toistensa puolia. Miesten murhaaminen on siitä näkökulmasta katsoen tavallaan enemmänkin symbolista kuin konkreettista. Apteekkari haluaa pitää naiset elossa. Hän haluaa kirjata heidän tekonsa ja olemassaolonsa ylös tulevia sukupolvia varten. Ilman hänen kirjanpitoaan naiset ja heidän tekonsa katoavat. Miehet ovat aina olleet heitä, jotka pääsevät historian kirjoihin, kun taas naiset joutuvat kadotukseen. Jopa läheisimmät miehet pettävät ja alistavat.

"Äitini oli pitänyt tiukasti kiinni tästä periaatteesta ja iskostanut jo varhaisella iällä, miten tärkeää oli tarjota turvapaikka - parantava paikka - naisille." (s.33)

Kirja kertoo itsensä ja oman naiseutensa löytämistä. Siihen kuuluvat hyvä itsetunto ja omat unelmat. Kirjan naisille naiseus ja siihen liittyvät haaveet kiinnittyvät ennen kaikkea lisääntymiskykyyn. He joko toivovat raskautta tai surevat raskauden mahdottomuutta. Eräs heistä saa ensimmäiset kuukautisensa. Kirjan voi tulkita myös aborttia vastustavana.

"Kun lapsen paino täytti sylini ja lapsen lämpö välittyi kangaskerrosten läpi iholleni, tunsin kaikkea muuta kuin iloa. Persikanvärisen ihon ja hienoisten henkäisyjen nyytti lepäsi käsivarsillani kuin hautakivi, menetyksen merkkinä siitä, että jotain erityistä oli riistetty minulta." (s.97)

Kirja on viipyilevän jännittävä. Epäuskottava juoneltaan ja vakaumuksellinen miesvihassaan, mutta kuitenkin kiehtova. 1700-luvun Lontoon sumu. Salainen apteekki myrkkypulloineen. Ladyt hiiviskelemässä kuolettaville ostoksille. Mikä sen jännittävämpää. Lukemisen jälkeen herää halu tonkia historiaa mudantonkijoiden tavoin.

"Hengästyneen ja epäuskoisen hiljaisuuden vallitessa yritin lopulta tajuta, mitä edessäni näkyi -" (s.190)

Ps. Kuinka monta kertaa voi yhden kirjan aikana käyttää sanaa 'tinktuura'?