Tove Jansson: Kesäkirja

Tyttö, isä ja isoäiti viettävät kesää saarella. He uivat, retkeilevät, kalastavat ja rakentavat luonnonmateriaaleilla. Kesäinen elämä kulkee verkkaisesti eteenpäin. Välillä puuhastellaan yhdessä, toisinaan tarvitaan omaa rauhaa. Mietiskellään ja eletään elämää. Tytöstä ja isoäidistä tulee ystävykset. He puuhastelevat yhdessä ja erikseen ja kertoilevat tarinoita toisilleen.

"Mitä sinä puuhaat? kysyi Sophia.

Leikin, vastasi isoäiti." (s.15)

Kesäkirja on sympaattinen. Muistuttaa Muumeja. Näen Nuuskamuikkusen ja Ninnin ja muut hahmot tutunoloisissa kohdissa. Isoäidin huoneessa on taulu teltassa loikovasta erakosta. Näkinkenkiä löytyy eräältä ikkunalaudalta. Saarelle tulee kylään hyvätapainen ja pelokas tyttö. Tulvavesi peittää koko puusta rakennetun miniatyyri kylän alleen. Naapurisaareen rakennetulle huvilalle asetetaan kieltotaulu, jota on tietysti uhmattava. Saarten asukkaat ovat tottuneet lukitsemattomiin oviin.

"Minusta alkaa olla pitkäpiimäistä, kun aina on kaunis ilma." (s.57)

Tove Janssonin teksti on kokonaisvaltaista. Se sisältää oivalluksia elämästä ja ihmisistä. Siinä kuvataan luontoa ja sen kiertokulkua ja ihmisen ja luonnon elämistä rinnakkain. Ihmisen luontoa. Isoäiti on ymmärtäväinen, arvosteleva, mukautuvainen, itsekäs, seikkailunhaluinen, väsynyt, luova, pessimistinen ja niin paljon kaikkea muuta kuten vanhan ihmisen on oltava. Tyttö on tylsistynyt, utelias, herkkä, auttavainen, oppivainen ja kykenemätön keskittyä muuhun kuin itseään koskeviin asioihin. Ihminen ja häntä ympäröivä luonto ovat monimuotoisia.

"Lapsi hyvä, isoäiti sanoi kärsimättömästi, joka ainoan ihmisen täytyy saada tehdä virheensä omin päin." (s.92)

Tove Janssonin teksti on maagista. Se hengittää, kun sitä lukee. Se avaa lukijan silmien eteen maailman, joka on turvallinen, vaikka tarinaan kuuluu leppoisan olemisen ohella seikkailua, tutkimista, itseensä käpertymistä ja syvällisiä ajatuksia. Tove Janssonin tekstiä lukiessa on oltava täysin avoin, sillä jos estelee, niin teksti alkaa ahdistaa. Sen on annettava virrata läpi.

"- isoäidille se ei ollut muuta kuin aikaa joka liittyi aikaan -" (s.118)