Unelmien aika

Olive Stone on vapaaehtoisesti lapseton. Hänen parisuhteensa päättyy, kun hänen miesystävänsä esittää halunsa lisääntyä. Olive on ystäväporukassaan ainoa, joka ei halua elää lapsiperheessä. Hän tuntee ulkopuolisuuden tunteita. Häneltä puuttuu vertainen, johon samaistua. Olive astuu elämänvaiheeseen, jossa ystävyyssuhteet muuttavat muotoaan ja jossa hän etsii omaa paikkaansa ja tapaansa olla ja elää. "I feel like my friends are abandoning me and moving on without me." (s.99) Oliven ystäväporukkaan kuuluu Bea, jolla on kolme lasta ja lemmikkejä, Cec, joka odottaa esikoistaan, ja Isla, joka haluaa tulla raskaaksi. Ystävien tavatessa toisiaan puheenaiheena on ainoastaan äitiys ja lapset. Olivelta ei kysytä kuulumisia. Häntä syytetään itsekkyydestä, jos hän kääntää huomion itseensä. Ystävät vaativat, että Olive on lapsettomana heidän saatavillaan. He elävät elämää, jossa äitiys arvotetaan korkeimmalle. Todellisuudessa kaikilla on oikeus elää omaa elämää ja nauttia omasta elämästä....

Eletään 1700-lukua. Angus ja Christina Hunter matkustavat Uuteen maailmaan ja jättävät rakastetun tyttärensä sukulaisten hoiviin. Agnes on raajarikko eikä kykenisi selviytymään matkasta meren yli. Colin-sedän ja Emily-tädin luona elämä on täysin erilaista kuin kotona. Lily-serkun mielestä rampa sukulainen vie hänen maineensa seurapiireissä. Agnes kohtaa tanssiaisissa ylämaalaispäällikkö Fingal MacTorrianin ja päätyy erinäisten vaiheiden kautta jakobiittikapinallisen vieraaksi tämän kotiseudulle. Klaanin herruudesta käydään valtataistelua, ja Agnes pohtii omaa rooliaan mutkikkaassa kuviossa. "- Sinä olet herttainen tyttö ja teet hyvää meidän Lilyllemme, setä ilmoitti. - Ehkä hän oppii hieman kiitollisuutta, kun näkee, miten kauheaa sinun elämäsi on." (s.23) Agnes kuvailee itseään sanoilla rampa ja raajarikko. Hän käyttää keppiä kävelemisen tukena ja apuvälineitä arjen muissa toiminnoissa. Agnesin elämä määrittyy hänen raajarikkoutensa kautta. Häneltä odotetaan alituista hurska...

Kaksoset Ottilia ja Roland muuttavat Armon ja rakkauden orpokotiin. Johtajatar neiti Isabella Söderholm ja hovimestari Viktor ottavat heidät lämpimästi vastaan, vaikka köyhässä orpokodissa on melkein yhtä kylmä kuin ulkona lumipyryssä. Ottilia ja Roland kantavat mukanaan Puhuvan Hengen kaappia, joka on jäänyt heidän haltuunsa, kun he esiintyivät loihtutaiteilija ja antispiritisti Mestari von Hofenstaufenin Taikuuden Teatterin taikashowssa. Kaappi on epäkelpo esityksiin, sillä se tekee asioita oman mielensä mukaan. "Kuviossa oli jotain perin hämärää, mutta kuinka kaivaa totuus esille?" (s.87) Lastenkirja kuvaa lasten, naisten ja köyhien yhteiskunnallista asemaa Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800-luvulla. Tunnelma on maaginen, ja tarina on jännittävä. Lukija on lasten puolella ja toivoo heille oikeudenmukaista kohtelua. "'Ei köyhyydessä ole mitään hävettävää. Kuka tahansa voi joutua vaikeuksiin ja tarvita apua.'" (s.58) Mistä kaksoset Ottilia ja Roland ovat kot...

Karoline kirjoittaa romanttisia nuortenkirjoja, kun taas Love Sandström julkaisee korkeakirjallisuutta. Kirjailijat kohtaavat toisensa noloissa merkeissä Göteborgin kirjamessujen jatkoilla karaokebaarissa. Kustantamo innostuu kohtaamisesta ja ehdottaa yhteisen kirjan kirjoittamista. Karolinen kirjat päättyvät onnelliseen loppuun, kun taas Love kirjoittaa aina jotain traagista. Löytävätkö kirjailijat molempia tyydyttävän loppuratkaisun? "Jos kirjallisuusmaailma olisi yläaste, minä olisin tyttö joka valittaisiin liikuntatunneilla viimeisenä joukkueeseen, kun taas Love Sandström kruunattaisiin tanssiaisten kuninkaaksi." (s. 15) Kirjan lähtöasetelma muistuttaa koulumaailman tilannetta, jossa luokan tunnollisin tyttö laitetaan istumaan huonokäytöksisen pojan viereen olettaen, että tyttö saa pojan rauhoittumaan ja tekemään töitä. Karoline ottaa päävastuun kirjoitusprosessista ja kaiken lisäksi kuluttaa vapaa-ajat ex-miesystävänsä häiden järjestelyihin. Marcus Dahlgaard on mies, jok...

Nainen kirjoittaa ajatuksiaan elämästä ja äitiydestä. Hän heittää kolikkoa ja saa kysymyksiinsä vastaukseksi kyllä tai ei. Hän analysoi rooliaan yhteiskunnassa ja peilaa elämäänsä menneisyyteen ja tulevaan. Hän pohtii kirjoittamistaan ja luovaa prosessiaan. Hän elää kuukautiskiertonsa mukaan. Hän synnyttää sanoja, jotka elävät ihmisissä. "- I don't really care if the human race dies out." (s.162) Kertoja ei ole koskaan halunnut olla äiti. Hän ei halua synnyttää ihmistä kärsimään. Hän pohtii juutalaisen sukunsa menneisyyttä ja holokaustia. Hän haluaa olla vapaa ja elää omien arvojen mukaista elämää. Sukupolvelta toiselle siirtyvä suru loppuu häneen. "I like being alone. It is hard to be around other people." (s.121) Kertoja toteaa, että yhteiskunnan mielestä äitiys on tärkeintä, mitä nainen voi tehdä. Yhteiskunta haluaa naisen olevan äiti, jotta hän ei tekisi jotain muuta. Ihminen, joka valitsee toisin, on kyseiselle elämäntavalle uhka. Kertojan mielestä moni elä...

Rina ja Jin asuvat tulevaisuuden Japanissa, jossa ilmastokriisin myötä on jo pitkään eletty vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. He seuraavat uutisista tietoja elinkelpoisena säilyneille alueille saapuvista pakolaisista. Rina auttaa säännöllisesti vapaaehtoistyönä erästä ikääntynyttä naista. Uutisissa kerrotaan yllättäin, että Japani irtautuu sopimuksista ja luopuu lapsilukusuosituksista. Rinan miesystävä Jin on varakkaasta suvusta, joka alkaa painostaa miestä lasten tekoon ja dynastian luomiseen. Rina on kauhuissaan, kun hänen elämäntapaansa uhataan. "En tunne ketään, jonka voisin kuvitella tahtovan oman vauvan" (s.40) Kirjan keskiössä on ystävyys. Maailmassa, jossa lapsiperhe ei ole keskiössä, ystävät nousevat merkittävään rooliin elämän jakajina. Ystävien kanssa käydään luottamuksellisia keskusteluja, pyydetään tukea, jaetaan ajatuksia ja vietetään aikaa. Rina esimerkiksi käy ystäviensä kanssa keramiikkakurssilla. Hän on tottunut jakamaan arkensa aikuisten kesken. Ystävät ko...

17-vuotias Santra Sarkkinen on kadonnut vietettyään perjantai-iltaa ystäviensä kanssa Harjulla Jyväskylässä. Santran paras ystävä Pilke, ammattikoulun huonetoveri Antero ja serkku Lumi kokoontuvat puhumaan tapauksesta uimarannan viereiselle harjanteelle halloween-yönä. Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle? "- mä luotin siihen, että universumi järjestää jutut mulle kivaksi aina lopulta." (s.15) Ihmisissä on monia eri puolia. Jokainen on vähän eri rooleissa eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa. Jokaisella on asioita, joita jakaa vain tiettyjen ihmisten kanssa tai pitää ne täysin itsellään. Kirjassa käsitellään rankkoja aiheita alkoholismista huumeiden käyttöön ja niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia häpeästä ja syyllistämisestä ennakkoluuloihin ja empatiaan. Kirjassa pohditaan, kuinka ihmistä ei voi muuttaa, sillä vain hän itse voi päättää muuttua. "Mä löytäisin oman tieni, niin kuin sellaisen ilmansuunnan, jota ei edes ollut olemassa." (s.18) Ihmisen katoaminen va...

Ann Stilwell muuttaa kesäksi New Yorkiin työskennelläkseen goottilaisessa The Cloisters -museossa. Kuraattori Patrick Roland valmistelee tulevaisuuden ennustamiseen liittyvää näyttelyä. Hänen työtoverinsa Rachel Mondray on tutkinut tarotin historiaa. Heidän haaveenaan on löytää kokonainen korttipakka, jota on aikoinaan käytetty ennustamiseen. Ann ei usko mahdollisuuteen ennustaa tulevaisuutta. Hän on kiinnostuneempi katselemaan, kuinka puutarhuri Leo Bitburg huolehtii museon myrkyllisistä kasveista. Ann nauttii museon viileydestä kesähelteiden koetellessa kaupunkia. Valitettavasti työpäivien edetessä ilma käy myös sisällä tukalaksi erinäisten toksisten ihmissuhteiden vuoksi. Varsinkin ruumiin löydyttyä. "What if our whole life - how we live and die - has already been decided for us? Would you want to know, if a roll of the dice or deal of the cards could tell you the outcome?" (s.2) Ann työskentelee historian ja esineiden parissa mieluiten yksin. Hän on sitkeä ja pitkäjäntein...

Nelikymppinen Assi työskentelee kirjanpitäjänä ja elää lapsivapaata elämää paritalonpuolikkaassa yhdessä avopuolisonsa Olli-Pekan kanssa. Hänen pysähtyneeseen elämäänsä tulee tilaa tarkastella omia haaveita, kun hänet yllättäen lomautetaan. Hän pohtii pitkää parisuhdettaan, tyhjentää perinnöksi saatua taloa ja osallistuu talviretkeilykurssille. Hänen on viimein aika tehdä muutoksia. "Parisuhteen ei pitäisi olla tällaista, Assi ajatteli äkkiä. Ajatus tuntui yhtä kylmältä kuin syyskuinen sää hänen ympärillään." (s.27) Assi ja Olli-Pekka ovat olleet yhdessä kaksikymmentä vuotta. Miehen taipumus huoliajatteluun ja pakko-oireiseen käytökseen kuormittavat Assia, joka kaipaa elämäänsä mukavia asioita. Hän havahtuu ajatukseen, että hänellä ei ole mitään omaa. Hän on hylännyt haaveensa ja asettanut muut ihmiset itsensä edelle. Hän ymmärtää, että hänen on otettava vastuu itsestään ja tehtävä itselleen mielekkäitä asioita, vaikka ei saisi niille muiden ymmärrystä ja hyväksyntää. "-...

Takako muuttaa Satoru-enon antikvariaattiin erottuaan miesystävästään ja lopetettuaan työnsä. Hän tuntee yksinäisyyttä ja kokee ettei ole löytänyt omaa paikkaansa yhteiskunnassa. "Tahdoin löytää juuri minulle sopivan elämän, en muilta kopioitua." (s.44) Kirjassa pohditaan parisuhteita, yksipuolista rakkautta ja erosta selviytymistä. Takako haluaisi vain nukkua. Pikku hiljaa kirjoja täynnä oleva ympäristö alkaa kiinnostaa. Takako ei harrasta lukemista, mutta hän tarttuu kirjaan ollessaan niiden keskellä. Hän oppii vanhoista kirjoista aikakaudet ylittäviä viisauksia ja ymmärtää, millaisia asioita itse pitää tärkeänä. "Sellaista on elämä. Epäröintiä ja harhailua." (s.46) Kirjassa on vajaa 200 sivua, mutta sen lukeminen eteni hiljalleen. Mielestäni alkuasetelma oli kiinnostava, mutta huomioni herpaantui tarinan pääpainon vaihduttua Satoru-enon vaimon kokemuksiin. Vaimon puheet ja käytös tuntuivat minusta epämiellyttäviltä. Kaipasin kirjalta keveyttä ja toiveikkuutta ras...

Kolmekymppinen Inka Hakaniemi palaa Australiasta Suomeen ja asettuu Saima-tädin kesäasuntoon asumaan. Hän haaveilee paikasta, jossa ihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan, ja perustaa retrotyylisen Puistokadun pesulan. Vakiokävijät muodostuvat hiljalleen. Paikalle saapuu palvelutalon asukas Hilma, matkailualan influensseri Eevi ja kirjanpitäjän töitä tekevä Assi kotiäitiyden uuvuttaman siskonsa Annikan kanssa. Inkan on käytävä Australiassa tapahtuneet asiat läpi ennen kuin voi täysin aloittaa uuden elämänvaiheen.  "- tuntui samalla ihanalta, että hänellä oli ympärillään naisia, joita olivat kiinnostuneita hänen kuulumisistaan." (s.221) Inka ilmaisee itseään 50-luvun vaatteilla, joihin hän on turvautunut kouluajoista lähtien. Vaatteet toisaalta korostavat hänen parhaita puoliaan, toisaalta vievät huomion pois hänestä itsestään. Inka keskittyy ihmisissä paljon heidän ulkonäköönsä ja asemaansa. Hän on kateellinen Ella-siskolleen, jolla on mustat hiukset ja hentorakenteinen vartalo...

Viisikymppinen Kirsikka työskentelee Cherry on Top -kampaamossaan arjet ja viikonloput, sillä hän kokee, että hän ei tarvitse vapaa-aikaa nyt, kun hänen lapsensa on aikuinen. Kyseinen aikuinen lapsi nimeltään Amos on vuoroviikkovanhempi, joka tuo lapsensa Vienon omalla viikollaan kampaamoon hoitoon, jotta voi itse käydä töissä - tai pelaamassa biljardia. Seurustelemaan mies ei halua alkaa. Syyksi hän ironisesti kyllä toteaa, että hän haluaa keskittyä lapseensa. Viisivuotias Vieno laittaa kampaamon tavarat uuteen järjestykseen, mutta Kirsikkaa ei haittaa, sillä hänen mielestään lapset ovat elämän jälkiruoka. "Ei tässä maailmassa oltu kaikki samassa veneessä ja merisääkin vaihteli." (s.24) Kirsikka haaveilee kampaamon remontoinnista, muistelee edesmennyttä isoäitiään, murehtii taloushuolia, pohtii omia arvojaan ja unelmoi eräistä sinisistä silmistä. Kirjan kantavana teemana on vanhemmuus, lasten kasvatus ja ihmisten erilaiset suhtautumistavat lapsiin. Kirsikka ajattelee toistuv...

Vanhus kulkee portaikossa, työtön ei näe kuuta ja lapset kärsivät nälästä. Kolmetoista lyhyttä tarinaa kurkistavat hämyiseen maailmaan, jossa ihmiset kokevat alkoholismia, vammautumista, kodittomuutta ja yksinäisyyttä. Joku tuijottaa puhelinta eikä näe mitä ympärillä tapahtuu. Toinen elää terveellisesti ja oppikirjan mukaan, mutta kohtaa silti loppunsa kuten kaikki muutkin. Lempitarinani on Sammalpeitto, jossa ikimetsä jatkuu silmänkantamattomiin ja jossa metsään sulautunut peikkomuori nukkuu lempeää untaan. "Odotamme hiljaista ja hämärää aikaa. Hämärässä ymmärrys kirkastuu." (s.65) Olipa kummallinen kirja. Yllätyin tarinoiden sisällöstä. Huomasin kirjan talvella Sinebrychoffin museossa 'Yö' näyttelyssä sijainneessa lukunurkkauksessa ja päätin lainata sen kirjastosta. Kirja oli nopealukuinen ja vähintäänkin erikoinen. "Täällä ei ole mitään jälkiä ihmisen toimista." (s.10)

Tintti ja Viima pääsevät ukille ja mummille yökylään sillä välin, kun äiti ja isä menevät häihin, jotka on tarkoitettu vain aikuisille. Tintti tuntee ikävää. Ero äidistä ja isästä tuntuu vaikealta. "Ikäväkin kasvaa kasvamistaan. Se paisuu suuremmaksi kuin jumppapallo ja vierii sitten alas patjalle." Mielestäni on ihanaa, että lastenkirjassa kuvataan, kuinka aikuisillekin voi tulla ikävä. Hekin kaipaavat toisia, joista he ovat erossa. "- Ei ikävä ole vaarallista. Sehän kertoo vain siitä, että rakastaa toista -" Noora Katton kuvitus on ilmeikästä, värikästä ja pehmeää. Ikävä on kuvitettu konkreettiseksi sinisen väriseksi olennoksi, jonka koko pienenee ja suurenee. Sen ilmeet vaihtelevat hurjistuneesta lempeään. "- Haluan äidin ja iskän, hän nyyhkyttää." Kirjan lopussa pohditaan, mikä auttaa ikävään. Listalta löytyy halaus, puhuminen, unilelu, rutiinit ja mukava tekeminen. Tintti saa esimerkiksi leipoa omenapiirakkaa. Jäin pohtimaan kohtausta, jossa lapset ov...

Rouva Kuolemaksi jälkeenpäin nimetty nainen nousee lentokoneessa paikaltaan, kävelee käytävää pitkin ja osoittaa vuorotellen jokaista matkustajaa kertoen heille, milloin ja miten he kuolevat. Matkustajien suhtautuminen tilanteeseen vaihtelee järkytyksestä iloon riippuen ennustuksen laadusta. Osa matkustajista ei välitä tapahtuneesta, sillä he eivät usko ennustajiin. Paniikki iskee muutaman kuukauden päästä, kun ennustukset alkavat käydä toteen. "'Elämä ei ole koskaan tarpeeksi pitkä, vai kuinka?'" (s.284) Kirja pohtii, millaista on olla ihminen epävarmassa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Asioita vain tapahtuu. Hyvää käytöstä ei palkita ja huonosta käytöksestä ei saa rangaistusta. Elämän päättymistä ei voi ennakoida. Ihminen voi vain päättää, miten haluaa parhaillaan kuluvaa elämäänsä elää. "Tämä on niitä virheitä, joita ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan." (s.20) Elämä on hallitsematonta. Milloin vain voi tapahtua mitä vain. Tilanne voi aiheuttaa ihmises...

1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut? Maija Kajanto: Tilinpäätös 2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut? Seanan McGuire: Luona luiden ja risukoiden 3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea. Alia Trabucco Zerán: Puhdas 4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat? Seanan McGuire: Alla sokeritaivaan 5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen? Annika Devert: Rakkautta ja rairuohoa 6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä? Marika Riikonen: Hankalat tytöt 7. Kuka on uusi lempikirjailijasi? Maija Kajanto 8. Kuka on uusin lempihahmosi? Nelikymppinen Assi Maija Kajannon kirjasta Tilinpäätös 9. Mikä kirja sai sinut itkemään? Maija Kajanto: Tilinpäätös 10. Mikä kirja sai sinut iloiseksi? Maija Kajanto: Pyykkipäivä 11. Mikä on kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna? Ostin antikvariaatista Pikku vampyyri kirjoja 12. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä? Anni Niskanen: Umpikujia ja ...

Titta-täti kyyditsee vastentahtoisen Julin leirikeskukseen. Yhdeksäs luokka on takanapäin, kymppiluokka edessä ja ikuinen kesäkuu siinä välissä. Juli kapinoi lastenleirille joutumista, haluaa käydä ohjaajien hermoille ja päättää karata. Bao uhkaa ilmiantaa Julin, jos hän ei pääse mukaan. Juli varastaa ohjaajan auton ja kurvaa pakomatkalle Bao kyydissään. "Mä haluan irrottaa itseni, vielä hetkeksi, mä haluan olla offline." (s.105) Juli ja Bao ovat tahoillaan kokeneet kiusaamista ja ulkopuolisuuden tunteita. He ovat joutuneet jatkuvasti kuulemaan olevansa vääränlaisia. Yhden yön aikana kapinoidaan, ystävystytään, keskustellaan syvällisesti ja tullaan sinuiksi elämän sattumanvaraisuuden kanssa. "- en mä sopinut mihinkään, olin kuin sellainen ärsyttävä ylimääräinen palapelin pala." (s.91) Kirja kertoo nuoruudesta, ystävyydestä ja mielenterveydestä. Se pohtii ihmisyyttä diagnoosien ja etnisyyksien takana. Nuorten elämä nähdään usein haasteiden kautta. Katseen voisi suunn...

Suomalaiset juhannusjuhlat ovat käynnissä. Kokko sytytetään, taikoja valmistellaan ja vene työnnetään vesille. Vanhat ihmiset jakavat tarinoitaan ja uskomuksiaan. Nuoret kerääntyvät kirkkoon päästäkseen ripille. Jossain jyrähtää ukkonen. Sarjakuvakirjan värimaailma vivahtaa violettiin. Se on mystinen ja hengellinen väri, joka viittaa odotukseen ja valmistautumiseen. Nuorten katseet on suunnattu haaveillen tulevaisuuteen. Kirjan lopussa kerrotaan, että juhannuspäivänä 1928 salama iski Parkanon kirkkoon aiheuttaen neljä kuolonuhria ja kymmeniä loukkaantumisia. Nuoruuden ja toiveikkuuden juhla nostattaa edelleen vuosi vuodelta uutisia onnettomuuksista. Kyseinen tragedia on tähän mennessä tuhoisin. Siispä varovaisuutta juhannuksen juhlintaan

Muumilaaksossa on juhannusilta. Muumipeikko, Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen keräävät kukkia. He kulkeutuvat puistoon täynnä kieltokylttejä. Hiekkalaatikolla istuu joukko lapsia. Nuuskamuikkunen ei siedä kieltoja ja luonnottomalta näyttävää puistoa. Hän haluaa auttaa lapsia. "Ja minä haluaisin vain kaikkien olevan iloisia. Neulomalla voin tehdä toiset iloisiksi -" Lasten kuvakirjan tarina perustuu Tove Janssonin kirjoihin. Se kertoo auttamisesta, ilosta ja vapaudesta. Kävin talvella Arkkitehtuuri- ja designmuseossa 'Pako Muumilaaksoon' -näyttelyssä, jossa pohditaan pakolaisuutta ja tilojen avaamista uuteen tarkoitukseen. Kirjan lapset on hylätty. Puistonvartija Hemuli vaatii, että puistossa ei saa tehdä mitään. Hän rakastaa kuria ja järjestystä, mutta hänen pitäisi pohtia, missä tilanteissa kyseisiä ominaisuuksia tarvitaan. Lapset kaipaavat sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta. Heidän tehtävänsä on oppia ja leikkiä. Heillä on oikeus käyttää tiloja ja toimia niissä lap...

Serena ja Chester Wolcott elävät lapsetonta elämää, kunnes huomaavat, että lisääntymistä arvostetaan työpaikoilla eniten ja että työtoverit ja johtokunnan jäsenet kohtaavat toisiaan lastensa syntymäpäivillä. Serena ja Chester haluavat tehdä vaikutuksen yrityksen osakkaisiin. Niinpä Jacqueline ja Jillian syntyvät yhdeksän kuukautta myöhemmin. Serena ja Chester tuntevat löytäneensä paikkansa maailmassa. Lapset avaavat viimein ovet seurapiireihin. "Heillä ei käynyt mielessäkään, että vauvoista tulisi lapsia ja lapsista tulisi ihmisiä." (s.19) Louise-mummi saa osakseen lastenhoidon. Serena ja Chester ovat etäiset vanhemmat, jotka määräävät, että Jacqueline kasvatetaan tytöksi ja Jillian pojaksi. Tyttöjen tehtävä on näyttää nätiltä ja poikien leikkiä rajuja ja äänekkäitä leikkejä. Louise yrittää rohkaista lapsia olemaan oma itsensä, mutta lapset eivät saa valita elämänsä kulkua. Heidät kasvatetaan tottelemaan, käyttäytymään hyvin ja ohittamaan omat tarpeensa. Heidän vanhempansa ha...

Eleanor 'Elly' Maud elää lapsuutensa 1970-luvun Englannissa. Hän asuu yhdessä vanhempiensa ja veljensä kanssa. Hän tutustuu tyttöön nimeltään Jenny Penny. Hän hoitaa kania, jonka nimeksi hän antaa jumala. Hän kasvaa ja kehittyy lämminhenkisessä, mutta traagisessa ympäristössä, jossa vastoinkäymisistä selviydytään yhdessä. "'Luuletko, että kani voisi olla Jumala?' kysyin kuin ohimennen. 'Ei ole kerta kaikkiaan mitään syytä, miksi kani ei voisi olla Jumala.'" (s.145) Kirjassa on pohdintaa uskonnoista, kulttuureista, politiikasta, väkivallasta, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta ja kuolevaisuudesta. Tarina on tragikoominen. Asioita kuvataan inhorealistisesti. Tekstissä vilisee eritteitä ja ruumiintoimintoja. Maailma on likainen, eltaantunut ja ruma. Kirjassa on ripaus maagista realismia. Ellyn elämä kietoutuu historiallisiin tapahtumiin. "- näytti nololta ja pyyhki suutaan, suttaantunutta huulipunaa, pellen suuta. Surullisen pellen, ei hauskan....

Kristiina 'Krisse' Kivimaa irtisanoutuu toksisesta työpaikastaan, jonka koekeittiössä hän testasi erilaisia reseptejä, ja tallustelee asuntoon, jonka yhdentoista neliön suuruista huonetta hän vuokraa. Ikkunasta näkyy vastapäisen talon seinä. Krisse ottaa kasvin kainaloon ja matkustaa junalla Pyhävirralle mummon luokse. Pullantuoksuinen Helmi Kivimaa ottaa lapsenlapsensa avosylin vastaan. "Parasta oli ollut se, että mummon kanssa jutellessa oli tuntunut, että kaikki aina järjestyisi." (s.24) Krisse tuntee itsensä harmaaksi ja pieneksi. Hän pukeutuu mustiin vaatteisiin kuin olisi hautajaisiin menossa. Hän vertailee itseään muihin ja kokee olevansa huonompi kuin muut. Hän opettelee itsensä ilmaisua, pohtii omia vahvuuksiaan ja etsii omaa ääntään. Krissellä on haastavat välit äitinsä kanssa. Äidillä on vahvoja mielipiteitä siitä, miten hänen tyttärensä kuuluisi elää elämäänsä. Krisse kokee, että hänellä ja hänen äidillään on erilaiset arvot. "Miten minä tänne päädyin...

25-vuotias Isabelle 'Izzy' Marlowe asuu vanhempiensa luona ja työskentelee kustannusalalla. Hän on jumissa elämässään, sillä hänen unelmansa eivät etene. Hänellä on viimeinen tilaisuus pelastaa uransa varmistamalla öykkärimäisestä käytöksestään tunnetun entisen lapsinäyttelijä Beau Towersin kirjan julkaisu. Löytävätkö kirjoja rakastava tyttö ja väärinymmärretty hirviö lopulta yhteisen sävelen? "- et kai sinä oikeasti usko, että kirjat voivat mullistaa kenenkään elämän?" (s.73) Izzyn ja Beaun tarina on moderni versio Kaunotar ja hirviö sadusta. Beau asuu isossa kartanossa, jossa on kirjastohuone ja ruusutarha. Hän antaa palveluskunnan hoitaa kotityöt. Hän on epäkohtelias ja jopa ilkeä. Izzy opettaa miestä tavoille. Hän uskaltaa puhua suoraan ja näyttää tunteitaan. Izzy ja Beau opettelevat yhdessä rehellisyyttä, tunnetaitoja, rajojen asettamista ja vaikeiden asioiden kohtaamista. Izzy harjoittelee ottamaan kehuja vastaan. Hän haluaa näyttää epäilijöille, että hän on vii...

Me kaikki tunnemme häpeää. Se on yksi tunne muiden joukossa. Se syntyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Häpeän tunteminen auttaa pohtimaan, miten oma toiminta vaikuttaa toisiin, ja opettaa moraaliajattelua. "Kukaan meistä ei halua tulla nähdyksi väärällä tavalla." (s.14) Ihminen oppii sosiaalisen vertailun avulla, mikä on normaalia. Hän ottaa riskin tulla hylätyksi ja altistua häpeälle asettumalla alttiiksi toisille sellaisena kuin on. Ihminen haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään ja kokea olevansa osa ryhmää. Hän pelkää, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän olettaa automaattisesti, että ajatukset ovat kielteisiä. Yhteyden puuttuminen järisyttää ihmisen turvallisuuden tunnetta. Ihmisen on hankala rakastaa itseään, jos ympäristö sanoo, ettei kelpaa. "Olen hämmästellyt, miksi koulussa ei opetella medialukutaitoa suhteessa itseen - siitä hyötyisi todella moni!" (s.50) Ihminen, jolla on liiallisia häpeän kokemuksia, on sisäistänyt häpeän merkittäväksi osaksi vuorova...

Kaarina Riikonen viettää aviomiehensä kanssa viikonloppua mökillä. Siivousurakka katkeaa järkyttävään löytöön maakellarissa. Toimittajana Kaarina toipuu nopeasti ja keskittyy kirjoittamaan kaikkien aikojen skuupin. "Nyt hänellä oli mahdollisuus kurkistaa nuoruutensa unelmaan, rikostoimittajan maailmaan -" (s.59) 'Kaarina Riikonen ratkaisee' -kirjasarjassa on jo yhdeksän kirjaa. Ensimmäinen osa 'Maakellarin salaisuus' selvästi johdattaa lukijan Kaarinan elämään. Kirjassa on dekkariksi minimaalisesti jännitystä. Se lähinnä sisältää kuvauksia toimittajan työstä, lapsiperhearjesta, parisuhdeongelmista ja vaihdevuosioireista. Tekstissä on paljon tietokoosteita eri aiheista esimerkiksi keliakiasta. Asioita myös toistetaan.  "Mitenkäs minä nyt pääsisin tästä tilanteesta ulos ilman isompia mustasukkaisuusdraamoja?" (s.41) Kaarina hämmentää minua. Mielestäni hänen ajatuksensa ja toimintatapansa ovat vanhanaikaisia. Kaarina vaikuttaa epämiellyttävältä persoona...

Oona Koivu ratkoo jälleen kerran selvittämättä jäänyttä rikosta yhdessä Buriedpodies-rikospodcastin pitäjän Rafaelin kanssa. Tällä kertaa heitä kiinnostaa taiteilijan urasta haaveillut Mari Kaski, joka valmistui ylioppilaaksi, pakkasi tavaransa ja katosi. Marin veli tuo näytille viisi vuotta sitten lähetetyn postikortin, jossa lukee 'kadonneet tytöt eivät kantele'. Oonan huomio kiinnittyy huhuun, jonka mukaan Pormestarinluodon lukiossa sijaitsee salainen portaikko, joka näyttäisi esiintyvän Marin maalauksissa. Oona joutuu tapausta ratkoessaan yhä uudestaan saman kysymyksen äärelle: Kehen hän voi luottaa? "Jos keskittyy murehtimaan, jotain todella hyvää saattaa jäädä kokematta." (s.219) Oona on osa ystäväporukkaa, joka viettää aikaa yhdessä ja erikseen. Puheenaiheena on erityisesti ihastumiset. Oonan mieltä askarruttaa suudelma, joka on jäänyt käymättä läpi Kaislan kanssa. Hän ei löydä hyvää hetkeä keskustelulle, sillä Kaisla on koko ajan puhelimella tai uusien ystävie...

Melissa 'Melli' Kallialan vanhemmat ovat eronneet. Perheessä on tapana haudata tunteet syvälle sisimpään, mikä muuttuneessa elämäntilanteessa tuntuu Mellistä erityisen vaikealta. Hän tukeutuu nettiystäväänsä Vitaan, johon hän kokee syvää yhteyttä. Melli osallistuu Oikukkaiden romantikkojen lukupiiriin, johon liittyy uusi jäsen Bea, jonka herättämää tunnekimaraa vastaan on satuttavaa rimpuilla. Piilotetut tunteet purkautuvat esiin katastrofaalisin seurauksin. "Mut voiko ihminen oikeesti hallita omaa narratiiviaan? Tai aina kaikki muut muodostaa meistä jonkin käsityksen. Mulla voi olla joku toive siitä, mikä mun tarina on, mutta kaikki muut näkee mut silti jollain tavalla, mitä mä en pysty kontrolloimaan." (s.206) Melli on osa ystäväporukkaa. Emma on lukupiirin perustaja, joka suhtautuu vakavasti kiinnostuksenkohteeseensa ja sietää huonosti siihen kohdistuvaa kritiikkiä. Hänellä on poikaystävä Eeli. Ulpu rakastaa kaikkea eläimiin liittyvää ja inhoaa opiskeluvihollistaan...

Emmi Vännilä viettää Australiassa vaihto-oppilasvuottaan. Hän joutuu vaihtamaan host-perhettään ja stressaa sopeutumista uuteen. Emmi toivoo, että hän ei joudu palaamaan kotiin kesken kaiken, vaan pystyisi vielä kokemaan elämänsä vuoden. Hänen äitinsä on sanonut, että hän ei saa tehdä itsestään numeroa, joten hän pienentää ja vähättelee itseään. Hän päätyy surffileirille, jossa häntä opettaa surffauksen mestari Atlas, joka lupaa esitellä Australian parhaita puolia palkkioksi koulutehtävissä auttamisesta. Emmi huomaa, että Atlas toteuttaa unelmia, vaikka muut kyseenalaistavat ne. Australia opettaa Emmin taas innostumaan elämästä. "Unelmien toteuttaminen kuitenkin vaati rohkeutta, jota minulla ei ollut jäljellä." (s.35) Emmillä on huono itsetunto. Hänellä on ankara sisäinen puhe, joka kritisoi ulkonäköä ja persoonallisuutta. Hän haluaisi olla 'normaali', johon ei kuulu tilan ottaminen ja tunteilu. Hän on oppinut, että riemu saattaa olla vääränlaista ja liian suuret tunt...

Kirjailija hankkii hankalan hevosen, jonka käytöksessä on yhtymäkohtia tämän hetken työelämään. Voisiko olla niin, että syy ei ole tammassa, vaan ympäristössä ja vääränlaisessa käsittelyssä? "- jos tamma esittää asiansa 'huutamalla', voisiko se johtua siitä, ettei kukaan kuunnellut, kun se yritti kuiskata." (s.17) Kirjassa pohditaan, miten nainen saa olla työelämässä. Nainen saa osakseen arvostelua. Hän on hankala, itsekeskeinen, kovaääninen, aggressiivinen, riittämätön ja vääränlainen, kun taas samassa tilanteessa oleva mies on dynaaminen, itsevarma, karismaattinen ja älykäs. Naisen rooli on olla kiltti, sopuisa, mukava, tottelevainen, alisteinen, nöyrä, miellyttävä, joustava ja säyseä. Hän ei saa puhua rajoistaan ja tarpeistaan ja siten olla uhmakas, vaikea ja vaivalloinen. Nainen on oppinut, että hän ei omalla toiminnallaan pysty välttämään kipua ja epämukavuutta. Häntä arvostellaan kuuntelun sijasta. Nainen sinnittelee, suorittaa, miellyttää, alistuu, mukautuu, hä...

36-vuotias Elizabeth 'Liz' Dunn on omien sanojensa mukaan naimaton, punahiuksinen ja ylipainoinen. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Hän muistelee nuoruuttaan 1970-luvulla ja etenkin opintomatkaa Kanadasta Eurooppaan. Hän toi kotiin tuliaisina kasvavan vatsan ja synnytti pojan, jonka antoi heti adoptoitavaksi. Nyt on koittanut päivä, jolloin hänen 20-vuotias poikansa ottaa häneen yhteyttä. "- tein sitä mitä vain nuoret ihmiset osaavat tehdä, nimittäin säälin itseäni. Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen kyvyn menettää; itsensä säälimisen sijaan muuttuu katkeraksi." (s.55) Jeremy sairastaa MS-tautia. Hän turruttaa itsensä huumeilla, sillä hän ei kestä ajatusta, että hän sairastaa taudin nopeasti etenevää muotoa. Hän kärsii väsymyksestä, sormien tunnottomuudesta, käsien ja jalkojen jäykkyydestä, sameasta näöstä, nielemisvaikeuksista, pistelystä, lihaskouristuksista, kyvyttömyydestä sietää kuumuutta ja rakon ja suoliston hallinnan menetyksestä. Työpaikan saaminen tuo hänen eläm...

Eleanor Westin koulukoti on tarkoitettu harhateiden lapsille, jotka ovat kulkeneet vaatekaapeista ja kaninkoloista ihmemaihin, jotka ovat heittäneet heidät ulos. Elämään sopeutuminen kokemuksen jälkeen on vaikeaa. Lapset haluavat palata takaisin kotiin. Ihmemaa on heille paikka, jossa saa olla vapaa. "- ensimmäisen kerran emme joutuneet teeskentelemään jotain mitä emme ole. Saimme vain olla." (s.60) Nancy pukeutuu mustiin vaatteisiin, syö niukasti ja pysyy liikkumattomana. Hänen vanhempansa haluaisivat, että hän pukeutuisi värikkäästi ja tapaisi mukavan pojan. Nancy on aseksuaali, joka haluaa vain olla huomaamaton. "Heidän rakkautensa tahtoi korjata hänet ja kieltäytyi näkemästä, ettei hän ollut rikki." (s.91) Lempikohtaukseni kirjasta on lasten yhteinen kaakaohetki. Sekaan laitetaan jokaiselle jotain omaa. Nancyn kaakaossa maistuu granaattiomena. Mielestäni kohtaus kuvaa ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Jokainen saa olla oma itsensä ryhmässä. "Nyt tiedän, että ...

Hilla on yksinäinen. Hän seuraa somessa Mandya, joka on sosiaalinen, hyvä koulussa ja etuoikeutetussa asemassa, sillä hänellä on varakkaat vanhemmat. Hillan isoveli Alex suree edesmennyttä tyttöystäväänsä Ainoa ja jättää koulun kesken. Milo on lainannut rahaa ja joutuu tahtomattaan tekemään asioita kuitatakseen velkansa. Nuorten tarinat seuraavat toistaan. Ne kohtaavat, kietoutuvat ja eroavat toisistaan. "Mun pikkusisko selaa kaiken maailman videoita päivät pitkät. Sitten se seisoo peilin edessä ja hokee ääneen, että se on ruma." (s.92) Kirja sisältää lyhyitä välähdyksiä neljäntoista nuoren elämästä. Kukaan ei voi koskaan tietää, mitä toisen ihmisen elämässä tapahtuu. Kirjan tarinoissa aiheina vilahtavat sijaiskodissa asuminen, päihderiippuvuus, väkivalta, syömishäiriö, mielenterveyden häiriöt, doping, teiniraskaus, seksuaalisuus, yksinäisyys, ystävyys ja läheisen äkillinen poismeno. Kirjan lopussa on tekstin käsittelyä tukevia kysymyksiä ja yhteystiedot mielenterveyden haast...

Hurskas ja hyveellinen Brabantin kreivitär Genoveva hoitaa sairaita, auttaa köyhiä ja opettaa tytöille taitoja kuten kehruuta. Hänen aviomiehensä uljas ja oikeudenmukainen linnakreivi Siegfried joutuu sotaan ja jättää kaiken taloudenhoitaja Golon vastuulle. Ylimielinen Golo hyödyntää tilaisuutta ja yrittää saada Genovevan vuoteeseensa. Kieltävän vastauksen saatuaan hän kostaa ja syyttää naista aviorikoksesta. Linnakreivi Siegfriedin viha kuohahtaa. Hän tuomitsee vaimonsa kuolemaan. Kaunis, rakastettu ja erinomaisesti kasvatettu Genoveva viruu vankilassa loppuaan odottaen ja synnyttää pojan. Mestaajat karkottavat heidät metsään. "Ehkäpä rikkaus ja loisto olisivat minut turmelleet, mutta erämaassa löysin Jumalan ja taivaan." (s.99) Kerrotaan, että Genoveva oli saksalainen kansantarina, jonka katolinen pappi Christoph Von Schmid (1768-1854) sovitti romanttiseksi kertomukseksi, josta tuli myyntimenestys. Von Schmid kirjoitti lasten- ja nuortenkirjoja, lastenlaulujen sanoituksia j...

Lapset syövät vadelmia mahansa täyteen. Tessa pelastaa yhdestä marjasta löytyneen madon ennen kuin Lauri ehtii talloa sen päälle. Tessa ja Aina lähtevät metsään poimimaan lisää vadelmia. He löytävät suuren vattumetsän ja saavat marjoja korit ja esiliinat täyteen. Valitettavasti he eksyvät kotimatkalla. "Kunpa saisikin asua yhtä kauniissa paikassa kuin se, raikkaassa tuoksuvassa tummanpunaisessa tuvassa kaukana metsän rauhassa, kukkien ja vihreiden lehtien keskellä!" (s.9) Satu opettaa ahkeruutta. Lapset tekevät oman osansa kodin töistä ja ruokahuollosta. Satu opettaa ennen kaikkea luonnon kunnioitusta ja suojelua. Luonto tarjoaa esteettisiä elämyksiä. Se kannustaa liikkumaan. Se antaa tarvitsijalleen ravintoa. Se osoittaa, kuinka luonnon suojelijat palkitaan. Satu kehottaa myös olemaan varovainen ja ahnehtimatta liikaa. "Joka pensas notkui maata kohti valtavan isojen tummanpunaisten kypsien vattujen painosta: totisesti, sellaista marjamäärää eivät innokkaat poimijatytöt ...

Pienellä asemalla sijaitseva Kirjakauppa Perjantai tarjoaa loputonta puhetta kirjoista. Fiktiiviset tarinat kietoutuvat reaalimaailman haasteisiin. Fumiya Kurai etsii syöpäsairaalle isälleen juuri oikeaa kirjaa, mutta löytää itselleen yösijan ja työpaikan. Hän kohtaa naisen, joka empii mennä naimisiin, sillä pitää itseään vähäpätöisenä. Hän oppii omana itsenään olemista normeista ja paineista välittämättä. Hän kohtaa miehen, jolla on oma identiteetti hukassa. Hän oppii, että ihminen tarvitsee ystävän. Kaiken kaikkiaan Fumiya Kurai kehittyy ihmisenä. "Eikö voisi olla oma itsensä normeista ja paineista välittämättä?" (s.83) Lukija saa kirjan sivuilta lisää vinkkejä lukupinoonsa. Minua kiinnostaa eniten Michael Enden Momo, joka kertoo antiikinaikaisen amfiteatterin raunioilla elävästä tytöstä, joka huomaa, että ihmisillä ei ole enää aikaa mihinkään. Hän saa selville, että harmaat herrat varastavat aikaa. "Kirjoihin uppoutuessamme kaikki me ihmiset olimme yhtä lailla vapaita...

1800-luvulla Suomeen rakennettiin tehtaita. Ihmiset hakeutuivat niihin töihin, jolloin niitä ympäröivät kaupungit kasvoivat. Puisten asuintalojen pihoilla oli vaja, pyykin pesutupa, huussi, puuliiteri, yhteinen sauna, omenapuita, perunamaa ja joskus myös navetta tai talli. Tehtaiden johto perusti työntekijöilleen muun muassa kouluja, sairaaloita ja ruokaloita. Finlaysonin tehtaalla Tampereella oli muun muassa kirkko, kirjasto, kuoro, teatteriryhmä, palokunta, kauppa, poliisi, pankki ja työntekijöille ilmainen sairaala. Lapsityö oli tavallista. Lasten paikka ei ollut keskenään toimettomina kotona. Työnteko opetti, karaisi ja kasvatti. Lapset olivat apulaisia. He saattoivat siivota, kuljettaa raakapuuvillaa ja toimittaa viestejä. Forssassa lapset, jotka työskentelivät itsekseen, asuivat pytingeissä, joissa sööterska piti heistä huolta. 1800-luvulla Tampereen tehtaissa työskenteli yli tuhat alle 15-vuotiasta lasta. Työpäivä kesti koko päivän. Vuonna 1903 siirryttiin 10 tunnin työpäiviin j...

Runokokoelman runoissa liikutaan öiseen aikaan. Kuu loistaa ja ihmiset uneksivat. Eläimet ja satuolennot puuhastelevat yön äänimaisemaa luoden. "Vaan kaikki jotka kuuluvat päiväseen aikaan kuun tieltä väistyvät unen taikaan." (s.15) Minulla on kolme lempirunoa. Kirsi Kunnaksen runossa 'Peikko ja kuu' peikko ihmettelee kuuta, joka heijastuu suosta ja onkin yhtäkkiä kuusen latvassa. R. L. Stevensonin ja Kirsi Kunnaksen kääntämässä runossa 'Unien maa' kerrotaan päivien leikeistä ja unien taianomaisista seikkailuista. Erik Blombergin ja Kirsi Kunnaksen kääntämässä runossa 'Älä pelkää pimeyttä' pohditaan, kuinka valoa ei ole ilman pimeää. "koskaan en päivisin kuulla saa Unien maitten soittajaa." (s.36) Jenny Lucanderin kuvitus luo yöllistä tunnelmaa. Se on taianomaista, eläväistä ja unenomaista. Värit ja sijoittelu poikkeavat totutusta. Kaikki on sadunomaista. "vain pimeyden kautta voi valo esiin tulla." (s.41) Voisin kuvitella, että kir...

Jaro on valokuvaamista harrastava lukiolainen, joka kertoo avoimesti olevansa aseksuaali. Kyseessä on seksuaalinen suuntautuminen, jossa henkilö kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Jaro ei suuntautumisensa vuoksi ymmärrä, miksi ihmiset haluavat harrastaa seksiä tai miksi ihmisillä on tarve seurustella. "Tuntuu siltä kuin kaapista pitäisi tulla ulos kerta toisensa jälkeen. Että joka kerta, kun avaat ne ovet, ne katsovat sinua eivätkä usko, ettet tosiaan tee siellä mitään." (s.14-15) Jaro matkustaa ystävänsä Venlan innoittamana Helsinkiin tapaamaan muita aseksuaaleja henkilöitä. Hän tutustuu Alinaan, joka on sattumalta muuttamassa samalle paikkakunnalle. Jarosta, Venlasta ja Alinasta muodostuu ystäväporukka. Jaro haluaa halata ja tukea ystäviään. Hän kokee, että ystävyyttä ei pidetä yhtä tärkeänä kuin romanttista suhdetta. Elokuvissa, kirjoissa, musiikissa, mainoksissa ja keskustelunaiheissa (kuten parisuhde ja lapset) kaikki on ...

Kolmen lapsen äiti Emelie on asettunut asumaan Sardiinisaarelle. Lasten isä Ousman on hävinnyt heidän elämästään ilmeisesti takaisin kotimaahansa Gambiaan. Emelie kokee tulleensa petetyksi eikä halua olla enää missään tekemisissä miehen kanssa. Hän onkin aloittanut lapsiltaan salassa suhteen kymmenen vuotta nuoremman Andreaksen kanssa. "Aivan mieletön onni, että hänellä oli tuollainen mies, joka oli aina paikalla ja hänen rinnallaan." (s.123) Emelie työskentelee kylätalolla. Hänen tavoitteensa on lisätä saarelaisten yhteisöllisyyttä, joten hän järjestää pääsiäistapahtuman. Emelie kohtaa vapaa-ajallaankin paljon erilaisia ihmisiä, joten voisi kuvitella, että hän olisi hyväluontoinen. Sen sijaan Emelie on itsekäs ja välinpitämätön muiden elämänhaasteita kohtaan. Hänen pilkankohteenaan on Göteborgin kunnantarkastaja Cecilia Malmgren, jota hän kutsuu harmaaksi kunnallistantaksi. Cecilia pukeutuu työaikana harmaaseen jakkupukuun, mutta saapuessaan pääsiäistapahtumaan meikattuna ja...

Noitalapsi Telma tutustuu sosiaaliseen mediaan ystäviensä opastuksella. Hän julkaisee ottamiaan kuvia TipTal-tilillään ja kirjoittaa vastauksia seuraajiensa kommentteihin. Telma nauttii vaikutusvallastaan. Hän ei ymmärrä, että sosiaalisessa mediassa kerrotut asiat eivät välttämättä ole totta. Hän ei tiedä, että kaikille ei saa kertoa kaikkea, ainakaan omaa asuinpaikkaa. Telma on pulassa, kun nälymättömät seuraajat muuttuvat näkyviksi. "Hän ei oikeastaan tiennyt, kuinka huonosti käyttäytyvistä ihmisistä pääsi eroon. Eikä tainnut tietää moni muukaan." (s.51) Yli 5-vuotiaille lapsille suunnattu kirja opettaa mediakriittisyyttä ja luotettavan tiedon etsintää. Se kehottaa varovaisuuteen omien tietojen jakamisessa ja kertoo konkreettisesti ruutuajan merkityksestä. Telma ihmettelee, miksi ihmiset haluavat näyttää samalta kuin joku muu ja muokkaavat kuviaan niin, että heitä ei tunnista. Hän nauttii aitoudesta ja ymmärtää, että ystävyys tapahtuu tosielämässä. "'Sinä haluat si...

Kahden kulttuurin lapset elävät moninaisissa perheissä. Heillä on monia eri kieliä ja monet eri juuret. Ammattikasvattajien tehtävä on kannustaa lapsia ja luoda turvaa ja tilaa tutkia omaa identiteettiä. Kirja tuo esille kieliä ja kulttuureja nimenomaan monikielisyyden ja kahden kulttuurin arjen näkökulmasta. Kirjan ajatuksena on dialoginen lukeminen eli lukemisen lomassa keskustelu lasten kanssa. Lapset voivat kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Heidän tukenaan on sivuilla seikkaileva utelias Kissa-Orava, joka tykkää kysyä kysymyksiä. Kuinka montaa kieltä ryhmässä tai perheessä puhutaan? Missä sukulaiset asuvat? Mikä oma kulttuuri on? Kirjan lukemisen jälkeen lapset voivat esimerkiksi suunnitella oman taikamaailman ja järjestää kulttuuripäivän. "Kirjan taikamaailma kuvaa sitä suhdetta, mikä kahden kulttuurin lapsilla saattaa olla toiseen kotimaahansa, paikkaan, joka on sekä tuttu että ihmeellinen." Kahden kulttuurin perheiden määrä on kasvussa (vuonna 2022 noin 96 808)....

Esiopetus- ja alakouluikäisille lapsille suunnattu kirja opettaa turvataitoja. Lapsen on tärkeä oppia tunnistamaan, mikä on oikein ja mikä väärin ja miten suojata itseä ja miten kertoa huolistaan. Lapsi oppii, että kaikesta saa puhua, vaikka omat vanhemmat olisivat kieltäneet puhumasta. Erilaisten tilanteiden läpikäyminen toivottavasti lisää myös empaattista suhtautumista muihin lapsiin. "- lapset tarvitsevat turvataitoja, joiden avulla omaan turvallisuuteen voi vaikuttaa - vaikka turvallisuuden ei pitäisi heidän vastuullaan ollakaan." (s.5) Kirjassa kerrotaan Ullasta ja Domista. Ulla kohtaa kotonaan lähisuhdeväkivaltaa. Hänen kauttaan opitaan, mikä on turvakoti ja tapaamispaikka (eli turvallinen paikka kohdata oma vanhempi). Vanhempien käytös ei ole lapsen syytä. Aikuiset vastaavat itse omista teoistaan. Kiellettyjä tunteita ei ole olemassa. Tunteiden tuntemista voi harjoitella. Domi kohtaa kiusaamista, tuntemattomia vaarallisia aikuisia, tulipalon ja heikot jäät. Hänen kaut...