25-vuotias Isabelle 'Izzy' Marlowe asuu vanhempiensa luona ja työskentelee kustannusalalla. Hän on jumissa elämässään, sillä hänen unelmansa eivät etene. Hänellä on viimeinen tilaisuus pelastaa uransa varmistamalla öykkärimäisestä käytöksestään tunnetun entisen lapsinäyttelijä Beau Towersin kirjan julkaisu. Löytävätkö kirjoja rakastava tyttö ja väärinymmärretty hirviö lopulta yhteisen sävelen?
"- et kai sinä oikeasti usko, että kirjat voivat mullistaa kenenkään elämän?" (s.73)
Izzyn ja Beaun tarina on moderni versio Kaunotar ja hirviö sadusta. Beau asuu isossa kartanossa, jossa on kirjastohuone ja ruusutarha. Hän antaa palveluskunnan hoitaa kotityöt. Hän on epäkohtelias ja jopa ilkeä. Izzy opettaa miestä tavoille. Hän uskaltaa puhua suoraan ja näyttää tunteitaan. Izzy ja Beau opettelevat yhdessä rehellisyyttä, tunnetaitoja, rajojen asettamista ja vaikeiden asioiden kohtaamista. Izzy harjoittelee ottamaan kehuja vastaan. Hän haluaa näyttää epäilijöille, että hän on viisas ja ahkera ja pystyy etenemään urallaan.
"- sitä asutaan lumotussa talossa, jossa on paljon salamyhkäisiä ovia, ja niistä pääsee noiduttuihin siipiin tai salaisiin puutarhoihin tai aarrekätköjen jäljille -" (s.162)
Kirjassa kritisoidaan kustannusalaa. Izzy kokee, että alalla ei saa näyttää tunteita, etenkään vihaa, vaan pitää toimia kuten pyydetään ja käyttäytyä iloisesti ja rennosti. Kirja käsittelee rasismia. Izzy on työpaikan ainoa musta nainen ja joutuu edustamaan aina, kun on puhe monimuotoisuudesta, inklusiivisuudesta tai mustasta kirjailijasta. Beau puolestaan syyttää rasismia huonosta maineestaan ja kokee olevansa väärinymmärretty. Kirjassa puhutaan kehopositiivisuudesta. Rakkaus ruokaan on isossa osassa. Izzy ja Beau antavat toisilleen ruokarauhan. He eivät häpeä syömistä toistensa seurassa.
"- hän ei saanut antaa enää kenenkään vaikuttaa elämänsä päätöksiin." (s.173)
Izzyn ja Beaun ystävyyden ja rakkauden hidasta kehittymistä on mukava lukea. Molemmat oppivat toisiltaan, kehittyvät ihmisinä ja vahvistavat unelmiaan. Ainoa kritiikki kohdistuu kirjan loppuun kirjoitettuun tapahtumien pikakertaukseen Beaun näkökulmasta katsoen. Mielestäni samojen asioiden toisto miltei sellaisenaan on hivenen turhaa ja sävyltään liiallisen söpöä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!