Nelikymppinen Assi työskentelee kirjanpitäjänä ja elää lapsivapaata elämää paritalonpuolikkaassa yhdessä avopuolisonsa Olli-Pekan kanssa. Hänen pysähtyneeseen elämäänsä tulee tilaa tarkastella omia haaveita, kun hänet yllättäen lomautetaan. Hän pohtii pitkää parisuhdettaan, tyhjentää perinnöksi saatua taloa ja osallistuu talviretkeilykurssille. Hänen on viimein aika tehdä muutoksia.
"Parisuhteen ei pitäisi olla tällaista, Assi ajatteli äkkiä. Ajatus tuntui yhtä kylmältä kuin syyskuinen sää hänen ympärillään." (s.27)
Assi ja Olli-Pekka ovat olleet yhdessä kaksikymmentä vuotta. Miehen taipumus huoliajatteluun ja pakko-oireiseen käytökseen kuormittavat Assia, joka kaipaa elämäänsä mukavia asioita. Hän havahtuu ajatukseen, että hänellä ei ole mitään omaa. Hän on hylännyt haaveensa ja asettanut muut ihmiset itsensä edelle. Hän ymmärtää, että hänen on otettava vastuu itsestään ja tehtävä itselleen mielekkäitä asioita, vaikka ei saisi niille muiden ymmärrystä ja hyväksyntää.
"- ovesta virtasi raitista ilmaa sellaiseen tunkkaiseen osaan hänestä, joka oli pölyttynyt hämähäkinseittien keskellä liian pitkään." (s.115)
Assi vierailee tornitalossa, jossa hänen uudet ystävänsä Inka, Eevi ja Hilma asuvat. Hän ajautuu Hilman ja tämän veljenpojan Ismon väliin. Ismo haluaisi Hilman lähelle sukulaisia palvelutaloon asumaan. Hän on huolissaan siitä, että nuoret naiset käyttävät vanhusta hyväkseen. Ihmisillä on mielipiteitä, kuinka muiden tulisi elämäänsä elää. He neuvovat, miten itseen tulee suhtautua, ja esimerkiksi harjoittavat negatiivista kehopuhetta. He saattavat jopa lopettaa yhteydenpidon kokonaan, jos he eivät hyväksy toisen elämäntapaa.
"Monella vanhuksella ei ole ketään, joka katsoisi hänen peräänsä ja ajaisi hänen etuaan. On tosi hienoa, että huolehditte hänestä." (s.13)
Olen täysin koukussa tähän kirjasarjaan. Henkilöt ovat monipuolisia, käsiteltävät aiheet mielenkiintoisia ja tunnelma yhteisöllinen. Pidin tästä kirjasta etenkin siitä syystä, että siinä todetaan, kuinka ihmisellä on lupa olla haaveita ja iloisia hetkiä elämässään.
"- vaikka oli syksy ja kaikki pikkuhiljaa kuolisi ja maatuisi, oli elämässä silti lupa olla iloisia värejä." (s.207)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!