Rina ja Jin asuvat tulevaisuuden Japanissa, jossa ilmastokriisin myötä on jo pitkään eletty vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. He seuraavat uutisista tietoja elinkelpoisena säilyneille alueille saapuvista pakolaisista. Rina auttaa säännöllisesti vapaaehtoistyönä erästä ikääntynyttä naista. Uutisissa kerrotaan yllättäin, että Japani irtautuu sopimuksista ja luopuu lapsilukusuosituksista. Rinan miesystävä Jin on varakkaasta suvusta, joka alkaa painostaa miestä lasten tekoon ja dynastian luomiseen. Rina on kauhuissaan, kun hänen elämäntapaansa uhataan.
"En tunne ketään, jonka voisin kuvitella tahtovan oman vauvan" (s.40)
Kirjan keskiössä on ystävyys. Maailmassa, jossa lapsiperhe ei ole keskiössä, ystävät nousevat merkittävään rooliin elämän jakajina. Ystävien kanssa käydään luottamuksellisia keskusteluja, pyydetään tukea, jaetaan ajatuksia ja vietetään aikaa. Rina esimerkiksi käy ystäviensä kanssa keramiikkakurssilla. Hän on tottunut jakamaan arkensa aikuisten kesken. Ystävät kohtelevat toisiaan samanarvoisesti. He juhlivat kaikkia saavutuksia ja elämänvaiheita tasapuolisesti.
"- hän eläisi elämäänsä omalla tavallaan. Täällä hänen oli hyvä olla." (s.229)
Kirja kertoo käänteisesti vapaaehtoisesti lapsettomien kokemista haasteista ja ennakkoluuloista. Tarinassa lapsettomuus on itsestäänselvä elämäntapa. Lasten hankkiminen on epäsovinnainen valinta. Ihmiset kyseenalaistavat, miksi joku toimii lapsettomuussuositusten vastaisesti. Lapselliset asuvat syrjäisessä lähiössä. He ovat muiden silmissä vääränlaisia ja toimivat yleisten ohjeiden vastaisesti. Missään ei ole palveluja lapsiperheille. Sen sijaan abortti on normaali valinta.
"Se on kuin automaattinen leima otsaan: olet itsekäs, kun hankit lapsen henkilökohtaisista syistä, etkä noudata suosituksia tai välitä apua tarvitsevista ihmisistä ja ympäristöstä." (s.40)
Kirja pohtii, kenen elämäntapaa yhteiskunta tukee ja kenelle järjestetään palveluja. Esille nousevat luokkaerot, köyhyys ja rasismi. Mielestäni kaikki elämäntavat voivat olla olemassa yhtä aikaa rinnakkain. Jokaisella on omanlaisensa rooli yhteiskunnassa. Kaikkia rooleja tarvitaan, jotta yhteiskunta pysyy toiminnassa.
"Vaatii paljon rohkeutta irrottautua tutusta ja turvallisesta, kun se ei tässä maailmassa ole mikään itsestäänselvyys tai helposti saavutettava asiantila." (s.196)
Kuuntelin Velapodin 97. jakson "Ainoat lapset - uusi velaromaani", jossa kirjailija on vieraana. Jaksossa todetaan, että lisääntymiseen liittyvän keskustelun keskiössä on valtion talous ja yhteiskunnan jatkuvuus, kun taas inhimillinen puoli unohdetaan. Yhteisön paine vaikuttaa yksilön valintoihin, mutta todellisuudessa valinta lapsellisuuden ja lapsettomuuden välillä on moninaisten asioiden summa. Jokainen tekee päätöksen omista lähtökohdista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!