Kristiina 'Krisse' Kivimaa irtisanoutuu toksisesta työpaikastaan, jonka koekeittiössä hän testasi erilaisia reseptejä, ja tallustelee asuntoon, jonka yhdentoista neliön suuruista huonetta hän vuokraa. Ikkunasta näkyy vastapäisen talon seinä. Krisse ottaa kasvin kainaloon ja matkustaa junalla Pyhävirralle mummon luokse. Pullantuoksuinen Helmi Kivimaa ottaa lapsenlapsensa avosylin vastaan.
"Parasta oli ollut se, että mummon kanssa jutellessa oli tuntunut, että kaikki aina järjestyisi." (s.24)
Krisse tuntee itsensä harmaaksi ja pieneksi. Hän pukeutuu mustiin vaatteisiin kuin olisi hautajaisiin menossa. Hän vertailee itseään muihin ja kokee olevansa huonompi kuin muut. Hän opettelee itsensä ilmaisua, pohtii omia vahvuuksiaan ja etsii omaa ääntään. Krissellä on haastavat välit äitinsä kanssa. Äidillä on vahvoja mielipiteitä siitä, miten hänen tyttärensä kuuluisi elää elämäänsä. Krisse kokee, että hänellä ja hänen äidillään on erilaiset arvot.
"Miten minä tänne päädyin? Mitä tapahtui sille mummon keittiön pöydän ääressä pullaa syöneelle pikkutytölle?" (s.11)
Krissellä on paljon pohdittavaa menneisyyden tapahtumiin liittyen. Hän kohtaa entisen heilan ja uuden ihastuksen. Hän etsii omaa paikkaansa Pyhävirran yhteisössä ja päätyy auttamaan mummiaan Kahvila Koivussa. Hän tutustuu kyläläisiin ja naapuriavun käsitteeseen.
"Tämä olisi hänen oma projektinsa. Tästä hän uskaltaisi innostua." (s.77)
Kirja sisältää Krissen kasvutarinan. Hän opettelee itsensä hoitamista ja lempeyttä ja ystävällisyyttä itseään kohtaan. Hän on ollut pitkään vihainen omalle keholleen. Säännöllinen maalaiselämä rauhoittaa ja syötyäkin tulee.
"Ruoka, sitä tarvittiin aina, se edusti arkea ja turvallisuutta ja lohtua -" (s.181)
Krissen puuhasteluja kahvilan parissa oli mukava lukea. Söin tietenkin samalla korvapuustia ja join teetä. Mielestäni on hauskaa, että kirjassa vilahtaa Petteri niminen majatalonpitäjä kuten Anni Niskasen Lehmuslahdella. Luulen, että jatkan kirjasarjan parissa syksyllä, sillä toinen osa sijoittuu jouluun ja kolmas osa syksyyn.
"Aamuisin oli ihanaa tulla raikkaasta ilmasta kahvilaan, leipoa korvapuusteja keittiössä, joka ei lämmennyt pätsiksi, ja nauttia aurinkoisista päivistä ilman paahtavaa hellettä." (s.229)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!