Kolmekymppinen Inka Hakaniemi palaa Australiasta Suomeen ja asettuu Saima-tädin kesäasuntoon asumaan. Hän haaveilee paikasta, jossa ihmiset pääsevät kohtaamaan toisiaan, ja perustaa retrotyylisen Puistokadun pesulan. Vakiokävijät muodostuvat hiljalleen. Paikalle saapuu palvelutalon asukas Hilma, matkailualan influensseri Eevi ja kirjanpitäjän töitä tekevä Assi kotiäitiyden uuvuttaman siskonsa Annikan kanssa. Inkan on käytävä Australiassa tapahtuneet asiat läpi ennen kuin voi täysin aloittaa uuden elämänvaiheen.
"- tuntui samalla ihanalta, että hänellä oli ympärillään naisia, joita olivat kiinnostuneita hänen kuulumisistaan." (s.221)
Inka ilmaisee itseään 50-luvun vaatteilla, joihin hän on turvautunut kouluajoista lähtien. Vaatteet toisaalta korostavat hänen parhaita puoliaan, toisaalta vievät huomion pois hänestä itsestään. Inka keskittyy ihmisissä paljon heidän ulkonäköönsä ja asemaansa. Hän on kateellinen Ella-siskolleen, jolla on mustat hiukset ja hentorakenteinen vartalo. Ihmiset ovat aina vertailleet siskoksia toisiinsa. Molemmat ovat tottuneet ajattelemaan, että toinen on itseä parempi.
"Ehkä joskus tulisi se päivä, jolloin hän opettelisi ajattelemaan ennen kuin puhui." (s.118)
Kirja kertoo naisten välisestä ystävyydestä ja omien arvojen mukaisen elämän elämisestä. Tärkeintä on hyvä arki. Inka arvostaa yhteisöllisyyttä ja muiden auttamista. Kirja kertoo vaikeasta äitisuhteesta. Inka opettelee asettamaan rajoja. Hän ei ole vastuussa yhdenkään aikuisen ihmisen elämästä. Kirja ottaa kantaa vanhustenhoidon laadun heikkenemiseen, puutteelliseen valvontaan ja omaisten huoleen.
"- mietimme, miksi ihmeessä teemme tämän itsellemme ja voisiko jonain vuonna tehdä asiat toisella tavalla." (s.140)
Maija Kajanto on uusi lempikirjailijani. Hänen kirjoissaan on monipuolisia henkilöitä, yhteisöllinen tunnelma ja kasvutarinoita. Pesula on piristävän erilainen tapahtumapaikka. Kirjaa lukiessa oppii samalla vaatehuollon niksejä ja kierrätysideoita.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!