Poliittinen tilanne kiristyy 1700-luvun Skotlannissa. Fingal MacTorrianin kauppasuhteet ovat romahtaneet ja rahavarat tiukentuneet. Agnes suorittaa rouvan velvollisuutensa parhaan taitonsa mukaan. Hän on ainoastaan huolissaan kyvyttömyydestään synnyttää klaanin päällikölle jälkeläistä.
Ailsan synnytyksen aika koittaa. Toimitus on rajua katseltavaa. Lapsen hoitaminen ei ole sen helpompaa, sillä imetys ei ota onnistuakseen. Ailsan vauva herättää lapsettomuudesta kärsivässä Agnesissa monenlaisia tunteita. Hän on tottakai onnellinen vauvasta, mutta samaan aikaan hän ei haluaisi viettää aikaa vauvan seurassa. Agnesilla on lähinnä negatiivisia kokemuksia lapsista. He ovat aikoinaan pilkanneet ja kiusanneet häntä ja rikkoneet hänen tavaroitaan.
"Oliko hän jotenkin luonnoton? Eikö naisen pitänyt olla aina innoissaan kaikista lapsista, olivat nämä hänen omia tai muiden?" (s.39)
Kirja kertoo vallitsevan yhteiskunnan äitiysihanteesta. Äiti nähdään pyhänä, rakastavana ja tyynenä. Hän suoriutuu luonnollisesta tehtävästään ongelmitta. Ihanteet aiheuttavat äideissä ahdistusta, riittämättömyyden tunteita, syyllisyyttä ja häpeää. Kirja ottaa esille äitiyteen liittyviä tabuja, joista haastavin on epäilemättä äiti, joka vahingoittaa omaa lastaan.
"- Ailsan läsnäolo oli hänestä yksinkertaisesti sopimatonta. Eiväthän noin pitkällä raskaana olevat naiset missään tapauksessa esiintyneet julkisesti!" (s.11)
Kirjassa kuvataan Agnesin sanoja mukaillen raajarikon ihmisen elämää ja vamman tuomia haasteita. Esimerkiksi matkustaminen ei ole niin yksinkertaista. Kulkureitit, tarpeilla käyminen ja istumapaikat täytyy suunnitella etukäteen.
Kirjassa kerrotaan ennakkoluuloista. Kätilö turvautuu taikakonsteihin, jotta lapsi syntyy terveenä. Terveet ihmiset haluavat elää illuusiossa, että he voivat itse vaikuttaa omaan terveydentilaansa, vaikka todellisuudessa kuka vain voi milloin tahansa loukkaantua tai sairastua vakavasti. Viimeistään iän myötä liikkumiseen tulee haasteita.
Kirjassa kuvataan Agnesin kokemaa pilkkaa. Lily Hunter ei päästä irti tavastaan puhua Agnesille loukkaavasti. Valitettavasti Agnes ei ota serkkuaan perustavanlaatuiseen puhutteluun. Hän käyttäytyy kuin itse tyyneys ja ottaa näennäisen arvokkaasti kaikki solvaukset vastaan.
Kiinnitin huomiota siihen, että kirjasarjassa on käytetty todella paljon sanontaa 'hän teki niin ja niin kuin lapsi'. Jatkuva toisto tuntuu liialliselta.
Pidän siitä, kun Agnes on itsevarma ja periksiantamaton. Hänellä on suuri sydän ja lahjakkuutta huolehtia muista ihmisistä ja taloudesta. Pidän Milliestä, joka on tavattoman uskollinen Agnesille. Hänen suorapuheisuutensa on vertaansa vailla.
Kirjassa oli jännitystä kerrakseen. En malta odottaa seuraavaa kirjasarjan osaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!