Suomalainen kulttuuri on Mirja Hämäläisen Ystävyys kirjan mukaan parisuhde- ja lapsiperhekeskeinen. Kyseisiä elämäntapoja tuetaan julkisin varoin ja niihin liittyviin rakenteisiin kohdistetaan poliittisia toimia. Parisuhteen ja lapsiperheen muodostamisesta palkitaan ja toisista elämäntavoista rangaistaan. Näille muille elämäntavoille ei välttämättä ole edes sanoja. Yleensä niitä kuvataan parisuhteen tai lasten puutoksella.
"Vaikka naimisissa oleva ihminen on norminmukainen, epäilen, että naimattomat, lapsettomat ja parisuhteettomat ihmiset todellisuudessa pyörittävät montaa asiaa yhteiskunnassamme -" (s.136)
Kirjassa kerrotaan, että yhteiskunnassa parisuhde ja lapsiperheellisyys kiilaavat ystäväajan edelle. Minulle tuli kirjaa lukiessa yllätyksenä, että joku ajattelee, että aikuisen pitäisi viihtyä kotona perheen seurassa ja että ystävyys liitetään nuoruuteen. Kuulostaa siltä, että äidit halutaan sitoa puolisoon ja lapsiin, kun kielletään ystävät. Kirjassa todetaan, että naimattomat ja lapsettomat ihmiset omaavat tiiviit suhteet yhteisöihin, kun taas parisuhteelliset ovat tiiviisti omassa yksikössään.
"Vaikka yksin asuminen voi olla oma iloinen valinta, se saattaa myös vähentää mahdollisuuksia saada tukea, ja erityisesti koronasulkuaikoina tämä tuli kivuliaan selväksi." (s.252)
Kirjassa pohditaan käsitystä hyvästä elämästä. Ystävillä on merkitystä hyvinvoinnille. Ystävyyteen yhdistyy aito kiinnostus toisen elämäntilannetta kohtaan, elämän jakaminen, yhteys toiseen ihmiseen, keskusteleminen, kuunteleminen, vastavuoroisuus, tasavertaisuus, luottamus, kunnioitus, läheisyys, ilo, omana itsenään oleminen ja ymmärretyksi tuleminen. Ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen ja aktiiviseen valintaan. Ystävillä ei ole velvollisuutta huolehtia toisistaan, mutta he antavat toisilleen aikaa, tukea, tietoa ja palautetta. Ystävältä oppii, kuka itse on, sillä ystävä toimii peilinä itselle. Ystävyys kestää vaikeudet, konfliktit ja muuttuvat elämäntilanteet.
"Tasavertaiseen ystävyyteen kuuluu se, että osapuolten halujen ylläpitää ystävyyttä täytyy olla suunnilleen yhtäläisiä." (s.50)
Kirja sisältää paljon toistoa, kirjailijan omia kokemuksia, pohdiskelua, mutuilua ja somesta poimittuja kommentteja. Kirjassa annetaan paljon tilaa mielikuvalle, että alkoholi ja etenkin humalahakuinen juominen lujittavat ystävyyssuhteita. Kirja olisi mielestäni kaivannut sisällön tarkistamista, muokkausta ja yhteneväisempää kokonaisuutta.
"Jos sanoo yhtä ystäväksi, sanoo samalla, että joku toinen ei ole ystävä." (s.149)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!