Olive Stone on vapaaehtoisesti lapseton. Hänen parisuhteensa päättyy, kun hänen miesystävänsä esittää halunsa lisääntyä. Olive on ystäväporukassaan ainoa, joka ei halua elää lapsiperheessä. Hän tuntee ulkopuolisuuden tunteita. Häneltä puuttuu vertainen, johon samaistua. Olive astuu elämänvaiheeseen, jossa ystävyyssuhteet muuttavat muotoaan ja jossa hän etsii omaa paikkaansa ja tapaansa olla ja elää.
"I feel like my friends are abandoning me and moving on without me." (s.99)
Oliven ystäväporukkaan kuuluu Bea, jolla on kolme lasta ja lemmikkejä, Cec, joka odottaa esikoistaan, ja Isla, joka haluaa tulla raskaaksi. Ystävien tavatessa toisiaan puheenaiheena on ainoastaan äitiys ja lapset. Olivelta ei kysytä kuulumisia. Häntä syytetään itsekkyydestä, jos hän kääntää huomion itseensä. Ystävät vaativat, että Olive on lapsettomana heidän saatavillaan. He elävät elämää, jossa äitiys arvotetaan korkeimmalle. Todellisuudessa kaikilla on oikeus elää omaa elämää ja nauttia omasta elämästä. Jokaisella on omanlaisiaan velvollisuuksia hoidettavana. Ihmisten tulee olla sensitiivisiä ja vastavuoroisia toisiaan kohtaan. Ystävät harjoittelevat avointa keskustelua aikuisten kesken.
"The love I feel for this baby is because he's an extension of my best mate -" (s.118)
"But we all know the fear that once your friends start to grow their family, you might become less needed and, then, fully redundant." (s.49)
Olive työskentelee feministisessä nettilehdessä nimeltään .dot. Töissä kiinnostutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Olive tutkii aihetta etenkin ennakkoluulojen kautta. Ihmiset etsivät syitä lapsettomuuteen, vaikka lapsettomuudelle ei tarvitse olla mitään syytä. Lapseton sana on harhaanjohtava, sillä ihminen, joka ei lisäänny, ei koe lasten puuttuvan hänen elämästään. Hänen ei myöskään tarvitse kompensoida lapsettomuutta suorittamalla elämäänsä ja tekemällä jotain erityistä kuten matkustelu tai rahakas ura.
"- it is perfectly normal to be child-free, and more than that: a fantastic lifestyle choice!" (s.282)
Olive tekee yksineläjänä kaiken yksin. Hän kokee tarvitsevansa ystäviensä tukea. Hän kaipaa keskustelijaa, kuuntelijaa ja vertaista, jolta voi oppia. Hän haluaa jakaa elämäänsä ystäviensä kanssa. Olive huomaa, että lapsettomille ihmisille on olemassa vertaisryhmä. Hän tutustuu erilaisiin ihmisiin ja ajatuksiin. Jokaiseen elämänvalintaan kuuluu kaikki tunteet ilosta suruun. Ihmisten ei kannata ajatella liian mustavalkoisesti tai asettua vastakkain.
"I've never understood the mania and obsession that surrounds news of another person's pregnancy." (s.124)
"- you guys never spend any proper time with me any more. You're always late, or tired, or distracted by other things." (s.330)
Todellisuudessa maapallolla on liikaa ihmisiä. Maapallo ei kestä ihmisten määrää. Kirjassa todetaan, että on itsekästä ajatella, että juuri oma lapsi ja oma kulttuuri pelastaisi maailman. Mielestäni moni vapaaehtoisesti lapseton ihminen toivoo maltillista väestön vähenemistä. Toivoisin, että yksilöllisyydestä ja kulutuskeskeisyydestä siirryttäisiin yhteisöllisyyteen, jossa jokaista tuetaan ja jossa jokaisella on oma tärkeänä pidetty rooli.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!