Neiti Mildred Lathbury on yli 30-vuotias yksinasuva nainen. Hän kokee, että hän ei ole rakastuvaista sorttia. Hän ei ole koskaan tuntenut ketään, jonka kanssa hän olisi voinut mennä naimisiin. Hän pitää itseään harmaana hiirulaisena, joka ei herätä kenessäkään romanttisia ajatuksia.
"- kuinka mukavaa oli asua omillaan." (s.22)
Oivalliset naiset ovat myönteisellä tavalla naimattomia. Heillä on vapautta ja itsenäisyyttä, sillä he eivät ole sidoksissa yhteenkään mieheen. Sen sijaan heidät kiinnitetään tiukasti yhteisöön. Mildred on varttunut maalaispappilassa papin tyttärenä ja toimittaa edelleen kirkkoaskareita iltapäivisin. Päivät kuluvat järjestössä, joka auttaa köyhtyneitä herrasnaisia. Mildred auttaa myös ystäviään, tuttaviaan ja naapureitaan. Hän toimii muun muassa siivoojana, uskottuna ja muuttokuorman päivystäjänä. Hän pääasiassa ratkoo muiden ihmisten ongelmia. Hän tuntee silti itsensä naimisissa oleviin verraten hyödyttömäksi.
"Olen aina pitänyt sinua tasapainoisena ja järkevänä, oivallisena naisena. Toivon todella, että et ole harkitsemassa avioliittoa." (s.87)
Ihmiset käyttävät Mildrediä hyväkseen. Hänen ihmissuhteensa eivät ole vastavuoroisia. Hän saa osakseen vähättelyä ja pilkkaa. Hän on sosiaalisen hierarkian pohjalla. Myyjätyttökin suostuu myymään hänelle vain väritöntä huulipunaa.
"- ykkössijalla en ollut kenenkään elämässä." (s.49)
Sodan jälkeisessä Lontoossa naisen luonnollinen paikka on avioliitossa miehen kanssa kotitöitä tehden. Oivalliset naiset kyseenalaistavat normeja. He tekevät asioita, jotka eivät ole soveliaita, kuten jättävät tiskit tiskaamatta tai ostavat Havaijin hehku sävyisen huulipunan. Kirja on kirjoitettu humoristisesti ja tarkkanäköisesti. Uskon, että kirjan voi lukea useaan kertaan, sillä se varmasti herättää uusia ajatuksia joka lukukerralla.
"- kuka minua kaipaisi, kun olisin poissa?" (s.49)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!