17-vuotias Santra Sarkkinen on kadonnut vietettyään perjantai-iltaa ystäviensä kanssa Harjulla Jyväskylässä. Santran paras ystävä Pilke, ammattikoulun huonetoveri Antero ja serkku Lumi kokoontuvat puhumaan tapauksesta uimarannan viereiselle harjanteelle halloween-yönä. Mitä tapahtui Santra Sarkkiselle?
"- mä luotin siihen, että universumi järjestää jutut mulle kivaksi aina lopulta." (s.15)
Ihmisissä on monia eri puolia. Jokainen on vähän eri rooleissa eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa. Jokaisella on asioita, joita jakaa vain tiettyjen ihmisten kanssa tai pitää ne täysin itsellään. Kirjassa käsitellään rankkoja aiheita alkoholismista huumeiden käyttöön ja niiden herättämiä tunteita ja ajatuksia häpeästä ja syyllistämisestä ennakkoluuloihin ja empatiaan. Kirjassa pohditaan, kuinka ihmistä ei voi muuttaa, sillä vain hän itse voi päättää muuttua.
"Mä löytäisin oman tieni, niin kuin sellaisen ilmansuunnan, jota ei edes ollut olemassa." (s.18)
Ihmisen katoaminen vaikuttaa jäljelle jääneisiin. Tapaus herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita, joista syyllisyys on painavin. Kenen vastuulla tapahtunut on? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Kirjassa kerrotaan, millaista kirjoittelua netistä löytyy ja millaisia haastatteluja lehdet julkaisevat. Kirjassa on nuorelle lukijalle ohjeita, mistä saa apua vaikeassa elämäntilanteessa ja miten toimia katoamistapauksessa.
"- kun yrittää korjata toista ihmistä, eikä se ole mahdollista! Ketään ei voi korjata hänen itsensä puolesta!" (s.137)
Kirja on koskettava, monitahoinen ja opettavainen. Tarina kuvaa, kuinka jokaisen elämänpolku on ainutlaatuinen ja kuinka jokainen katsoo elämää omasta näkökulmastaan. Ihmistä ei voi tulkita ja arvostella vain katsomalla häntä, sillä sisälle kätkeytyy monimutkainen kokonaisuus, joka on osittain rakentunut vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa. Kirja kannustaa sensitiiviseen kanssakäymiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!