Agnes matkustaa Edinburghiin Fingalin vaimon ja Gilleshielin emännän asemassa. Hän pohtii raajarikkoisuuttaan ja mahdollisuutta, että hän ei voisi koskaan olla raskaana. Agnes saa muuta ajateltavaa, kun hänen sukuaan kohtaa tragedia.
"- oli ollut niin suloista pysytellä siinä satumaailmassa, jossa ei ollut ketään ylimääräisiä ihmisiä eikä mitään ylimääräisiä vaatimuksia, vain turvallinen Gilleshiel ja Fingal." (s.30)
Kirjassa käsitellään naiseutta ja soveliasta käytöstä 1700-luvun seurapiireissä. Agnesin Lily-serkku toimii haluamallaan tavalla omaa etuaan ajatellen. Hän ei kuuntele neuvoja tai varoituksia. Hän on hämmästyttävän ymmärtämätön tekojensa seurauksista. Hän kieltäytyy uskomasta asioita, mitkä ovat selkeinä hänen edessään. Hän on ylpeä, itsekäs ja ennakkoluuloinen. Hän pitää näkemyksistään kynsin ja hampain kiinni, vaikka kaikki murentuisi ympärillä. Lilyn luonteessa ja käytöksessä on vikoja, mutta parasta hänessä on halu itse määritellä itsensä. Agnesin palvelijatar Millie on suorapuheinen. Hän puhuu tilanteissa, missä palvelusväen kuuluisi olla hiljaa. Millie on rakastettavan uskollinen Agnesille. Häneen voi luottaa etenkin tiukoissa tilanteissa.
"Syksyinen aamuaurinko iski vaakasuoraan ikkunasta räikeänä kuin salama." (s.9)
Rakastan tätä kirjasarjaa. Minusta on kiinnostavaa seurata, mihin seikkailuihin sankarittaret päätyvät. Parisuhteet on sijoitettu pääosan sijasta mukavasti taustalle. Jatkoin lukemista heti kolmanteen kirjasarjan osaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!