Tintti ja Viima pääsevät ukille ja mummille yökylään sillä välin, kun äiti ja isä menevät häihin, jotka on tarkoitettu vain aikuisille. Tintti tuntee ikävää. Ero äidistä ja isästä tuntuu vaikealta.
"Ikäväkin kasvaa kasvamistaan. Se paisuu suuremmaksi kuin jumppapallo ja vierii sitten alas patjalle."
Mielestäni on ihanaa, että lastenkirjassa kuvataan, kuinka aikuisillekin voi tulla ikävä. Hekin kaipaavat toisia, joista he ovat erossa.
"- Ei ikävä ole vaarallista. Sehän kertoo vain siitä, että rakastaa toista -"
Noora Katton kuvitus on ilmeikästä, värikästä ja pehmeää. Ikävä on kuvitettu konkreettiseksi sinisen väriseksi olennoksi, jonka koko pienenee ja suurenee. Sen ilmeet vaihtelevat hurjistuneesta lempeään.
"- Haluan äidin ja iskän, hän nyyhkyttää."
Kirjan lopussa pohditaan, mikä auttaa ikävään. Listalta löytyy halaus, puhuminen, unilelu, rutiinit ja mukava tekeminen. Tintti saa esimerkiksi leipoa omenapiirakkaa. Jäin pohtimaan kohtausta, jossa lapset ovat kylvyssä, ja Tintti pyytää ukkia ottamaan heistä kuvan. Mielestäni ajatus hauskanpidon kuvaamisesta olisi voinut sijoittaa jonkin muun tekemisen yhteyteen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!