Takako muuttaa Satoru-enon antikvariaattiin erottuaan miesystävästään ja lopetettuaan työnsä. Hän tuntee yksinäisyyttä ja kokee ettei ole löytänyt omaa paikkaansa yhteiskunnassa.
"Tahdoin löytää juuri minulle sopivan elämän, en muilta kopioitua." (s.44)
Kirjassa pohditaan parisuhteita, yksipuolista rakkautta ja erosta selviytymistä. Takako haluaisi vain nukkua. Pikku hiljaa kirjoja täynnä oleva ympäristö alkaa kiinnostaa. Takako ei harrasta lukemista, mutta hän tarttuu kirjaan ollessaan niiden keskellä. Hän oppii vanhoista kirjoista aikakaudet ylittäviä viisauksia ja ymmärtää, millaisia asioita itse pitää tärkeänä.
"Sellaista on elämä. Epäröintiä ja harhailua." (s.46)
Kirjassa on vajaa 200 sivua, mutta sen lukeminen eteni hiljalleen. Mielestäni alkuasetelma oli kiinnostava, mutta huomioni herpaantui tarinan pääpainon vaihduttua Satoru-enon vaimon kokemuksiin. Vaimon puheet ja käytös tuntuivat minusta epämiellyttäviltä. Kaipasin kirjalta keveyttä ja toiveikkuutta raskasmielisyyden sijasta.
"Ilman niitä päiviä elämästäni olisi varmasti muodostunut paljon värittömämpi, monotonisempi ja yksinäisempi." (s.7)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!