Serena ja Chester Wolcott elävät lapsetonta elämää, kunnes huomaavat, että lisääntymistä arvostetaan työpaikoilla eniten ja että työtoverit ja johtokunnan jäsenet kohtaavat toisiaan lastensa syntymäpäivillä. Serena ja Chester haluavat tehdä vaikutuksen yrityksen osakkaisiin. Niinpä Jacqueline ja Jillian syntyvät yhdeksän kuukautta myöhemmin. Serena ja Chester tuntevat löytäneensä paikkansa maailmassa. Lapset avaavat viimein ovet seurapiireihin.
"Heillä ei käynyt mielessäkään, että vauvoista tulisi lapsia ja lapsista tulisi ihmisiä." (s.19)
Louise-mummi saa osakseen lastenhoidon. Serena ja Chester ovat etäiset vanhemmat, jotka määräävät, että Jacqueline kasvatetaan tytöksi ja Jillian pojaksi. Tyttöjen tehtävä on näyttää nätiltä ja poikien leikkiä rajuja ja äänekkäitä leikkejä. Louise yrittää rohkaista lapsia olemaan oma itsensä, mutta lapset eivät saa valita elämänsä kulkua. Heidät kasvatetaan tottelemaan, käyttäytymään hyvin ja ohittamaan omat tarpeensa. Heidän vanhempansa haluavat kaiken olevan järjestyksessä. Jacqueline ja Jillian löytävät matka-arkusta portaikon, joka johdattaa heidät ihmemaahan, jossa he saavat viimein valita oman elämäntapansa.
"- oli sata, tuhat, miljoona eri tapaa olla tyttö, että jokainen tapa oli oikea -" (s.37)
Mielestäni kirjassa on tärkeää pohdintaa siitä, mitä asioita yhteiskunta arvostaa. Ihmiset, jotka eivät lisäänny, joutuvat seuraamaan sivusta, kun raskaus on ainoa asia, mitä juhlitaan. Heidän saavutuksillaan ei ole merkitystä. He ovat ulkopuolisia. Mielestäni kirja kritisoi sitä, että yhteiskunta pakottaa ihmiset rakenteellisen syrjinnän avulla lisääntymään. Ihmisillä tulisi olla oikeus elää omanlaistaan elämää ja edetä työuralla puhtaasti töihin liittyvien saavutusten ansiosta. Lapsilla tulisi olla oikeus terveelliseen ja turvalliseen kasvuympäristöön.
"Chester seurasi yhä kateellisempana, kun nuoremmat osakkaat toivat valokuvia nukkuvista pojistaan ja saivat osakseen ylistystä, ja mistä hyvästä muka? Lisääntymisestä! Jostain niin yksinkertaisesta, että siihen pystyi villieläinkin." (s.12)
Kirja pohtii sukupuolirooleja ja lapsuuden traumojen vaikutusta mielenterveyteen ja myöhempään elämään. Jacqueline ja Jillian elävät kauhun sävyttämässä ihmemaassa. Heidän on löydettävä omat arvot ja elämäntapa hirviöistä ja pahaenteisestä ympäristöstä huolimatta. Nummet koettelee tyttöjen selviytymiskykyä, henkistä kestävyyttä ja taitoa ottaa vastuu omasta elämästä.
"Minun pitäisi opettaa sinua olemaan hieno nainen." (s.164)
Rakastan tätä kirjasarjaa. Ihastuin kirjan maailmaan. Nummet on pelottava asuinpaikka, jossa päivänvaloa ei ole nimeksikään ja jossa valtava punainen kuu loistaa. Haluaisin lukea tarinan lapsesta, joka valitsee suunnata vuorille kohti suden ulvontaa, ja lapsesta, joka vaeltaa kohti mereltä kuuluvaa seireenien laulua. Janoan päästä takaisin ihmemaahan. En malta odottaa kirjasarjan seuraavaa osaa. Kunpa sarja olisi loputon.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!