30-vuotias Anni työskentelee Käsityöyrittäjille Näkyvyyttä -hankkeen projektipäällikkönä. Hän asuu rivitalokolmiossa yhdessä kihlattunsa rakennusalan yrityksen perustaneen Jaakon kanssa. Sukulaiset odottavat malttamattomina häitä ja lapsia, mutta kulissien takana Annilla ja Jaakolla on parisuhdeongelmia. Jaakko viettää kaiken aikansa töissä. Anni ei osaa muuta kuin murehtia yksin ollessaan. Hänen on vaikea hyväksyä, että oma yritys menee Jaakon elämässä kaiken muun edelle. Annin ystävä Niina innostaa hänet perustamaan blogin. Sen myötä Annille aukeaa aivan uudenlainen elämä.
"Blogien tunnelma oli kodikas, välillä suorastaan idyllinen." (s.71)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin nettiin pääsee vain pöytätietokoneelta ja blogit ovat uusi ja ihmeellinen harrastus. Blogistania on ihana oma kuplansa, jossa kannustetaan toisia ja hymyillään sisäpiirijutuille. Harrastajat ovat naisia, jotka kokevat, että yhteiskunta asettaa heille liian kapean roolin. Heidän harrastuksiaan ei hyväksytä. Naiset kohtaavat halveksuntaa ja kärsivät alemmuudentunteesta. Heillä ei saisi olla omia asioita, vaan heidän tulisi elää miestään varten.
"- onnellisen elämän pitäisi lähteä ihmisestä itsestään eikä siitä, onko parisuhteessa vai ei?' (s.153)
Anni näkee elämässään parisuhteen huonoja puolia. Hän kokee, että naisen roolina on elää miehensä kautta. Hänen on oltava kaunis ja laitettu, kun mies tulee kotiin. Nainen ei saa häiritä miehen mukavuutta ja elämää. Hän on edustusvaimo, jolla saa korkeintaan olla pientä omaa näpertelyä. Naisen tehtävä on huolehtia miehen hyvinvoinnista, sillä ihmiset juoruavat ja syyttävät naista, jos miehen nähdään julkisesti olevan jotenkin sopimattomasti. Miehen tehtävänä puolestaan on vahtia, mitä nainen saa syödä ja miltä nainen saa näyttää. Vaarana on, että mies vaihtaa naisen nuorempaan.
"'Kun tuntuu että jotkut arvottaa ihmisen sen mukaan, onko se parisuhteessa vai ei.'" (s.267)
Kirjassa on arkiaskareiden kuvausta ja arjen tunnelmointia. Anni kaipaa elämäänsä iloa ja pehmeyttä. Ne löytyvät pienistä asioista kuten leivoksesta kahvilassa ja lankakerän tunnusta sormien väleissä. Anni haluaisi tehdä niin kuin itse tahtoo. Hän oppii pitämään puoliaan ja kunnioittamaan itseään. Loppujen lopuksi ihmiset eivät ole ikinä tyytyväisiä. He ovat aina arvostelemassa.
"- aikuisena oli kovin vaikea saada uusia ystäviä. Ellei ollut parisuhteessa - Ninni ei ollut - tai ellei ollut lapsia - Annilla ei ollut - ei ollut mitään vertaisryhmää johon samaistua." (s.58)
Nostin kirjan innoittamana vuosien takaisen neuleen alun kaapista esille. Purin tekeleen ja aloitin uuden. Neuloin muutamia rivejä lukiessani kirjan loppuun. Onko vielä nykyäänkin neuleharrastajien ryhmiä?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!