"Kylämme, King´s Abbot, on luullakseni aivan toisten kylien kaltainen. - Lempipuuhaamme ja huvitteluamme voidaan ilmaista yhdellä sanalla; se on juoruaminen."
Christie, Agatha: Roger Ackroydin murha
Julkaistu: 2001
Alkuperäinen julkaisu: 1926
Alkuperäinen nimi: The Murder of Roger Ackroyd
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomennoksen tarkistanut: Kirsti Kattelus
King´s Abbot nimisessä kylässä asuu tohtori Sheppard, jonka näkökulmasta tarinaa seurataan. Hänen naapuriinsa muuttaa eläkkeelle jäänyt salapoliisi Hercule Poirot. Nämä kaksi herrasmiestä ryhtyvät selvittämään kylässä murhatun Roger Ackroydin tapausta seuraamalla johtolankoja ja haastattelemalla murhan tapahtumahetkellä paikalla olleita henkilöitä, joilla kaikilla vaikuttaa olevan oma pieni salaisuutensa.
Mielestäni kirja on kirjoitettu ihanan vanhanaikaisella tavalla. Hahmot keskustelevat sovinnaiseen ja kohteliaaseen tyyliin. Aluksi kirjaa lukiessa tuntui siltä, etten pääse rytmiin mukaan, varsinkin kun alussa vilisi paljon vaikeita nimiä, jotka menivät ajoittain sekaisin. Muistin hahmot paremmin tutustuttuani heihin enemmän. Kirja oli kirjoitettu perinteisellä lukitun huoneen arvoituksen kaavalla. Oli huvittavaa lukea, kuinka salapoliisi Hercule Poirotia kuvattiin salaperäiseksi, omituiseksi ja ulkonäkökeskeiseksi mieheksi, joka rakasti keskustella pienistä harmaista aivosoluista.
Yritin arvata mahdollista murhaajaa alussa ja seurasin johtolankoja, jos ne tukisivat arvailujani. En ollut oikeassa, mutta arvasin oikean murhaajan kuitenkin ennen loppuratkaisua.
Osallistun Agatha Christie -lukuhaasteeseen. Kirjailijan syntymästä on tänä vuonna kulunut 125 vuotta!
Christie, Agatha: Roger Ackroydin murha
Julkaistu: 2001
Alkuperäinen julkaisu: 1926
Alkuperäinen nimi: The Murder of Roger Ackroyd
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomennoksen tarkistanut: Kirsti Kattelus
King´s Abbot nimisessä kylässä asuu tohtori Sheppard, jonka näkökulmasta tarinaa seurataan. Hänen naapuriinsa muuttaa eläkkeelle jäänyt salapoliisi Hercule Poirot. Nämä kaksi herrasmiestä ryhtyvät selvittämään kylässä murhatun Roger Ackroydin tapausta seuraamalla johtolankoja ja haastattelemalla murhan tapahtumahetkellä paikalla olleita henkilöitä, joilla kaikilla vaikuttaa olevan oma pieni salaisuutensa.
Mielestäni kirja on kirjoitettu ihanan vanhanaikaisella tavalla. Hahmot keskustelevat sovinnaiseen ja kohteliaaseen tyyliin. Aluksi kirjaa lukiessa tuntui siltä, etten pääse rytmiin mukaan, varsinkin kun alussa vilisi paljon vaikeita nimiä, jotka menivät ajoittain sekaisin. Muistin hahmot paremmin tutustuttuani heihin enemmän. Kirja oli kirjoitettu perinteisellä lukitun huoneen arvoituksen kaavalla. Oli huvittavaa lukea, kuinka salapoliisi Hercule Poirotia kuvattiin salaperäiseksi, omituiseksi ja ulkonäkökeskeiseksi mieheksi, joka rakasti keskustella pienistä harmaista aivosoluista.
Yritin arvata mahdollista murhaajaa alussa ja seurasin johtolankoja, jos ne tukisivat arvailujani. En ollut oikeassa, mutta arvasin oikean murhaajan kuitenkin ennen loppuratkaisua.
Osallistun Agatha Christie -lukuhaasteeseen. Kirjailijan syntymästä on tänä vuonna kulunut 125 vuotta!
Luin tämän yläasteella - toistaiseksi se on ainoa lukemani Poirot-tarina. Muistan, miten minua harmitti, että äidinkielen kirjani paljasti lopputuloksen ennen kuin ehdin lukea kirjan loppuun, enkä saa koskaan tietää, olisinko arvannut syyllistä itse.
VastaaPoistaPidin kuitenkin kirjasta ja haluan lukea jossain vaiheessa lisää Christien tuotantoa.