Oona Koivu ratkoo jälleen kerran selvittämättä jäänyttä rikosta yhdessä Buriedpodies-rikospodcastin pitäjän Rafaelin kanssa. Tällä kertaa heitä kiinnostaa taiteilijan urasta haaveillut Mari Kaski, joka valmistui ylioppilaaksi, pakkasi tavaransa ja katosi. Marin veli tuo näytille viisi vuotta sitten lähetetyn postikortin, jossa lukee 'kadonneet tytöt eivät kantele'. Oonan huomio kiinnittyy huhuun, jonka mukaan Pormestarinluodon lukiossa sijaitsee salainen portaikko, joka näyttäisi esiintyvän Marin maalauksissa. Oona joutuu tapausta ratkoessaan yhä uudestaan saman kysymyksen äärelle: Kehen hän voi luottaa?
"Jos keskittyy murehtimaan, jotain todella hyvää saattaa jäädä kokematta." (s.219)
Oona on osa ystäväporukkaa, joka viettää aikaa yhdessä ja erikseen. Puheenaiheena on erityisesti ihastumiset. Oonan mieltä askarruttaa suudelma, joka on jäänyt käymättä läpi Kaislan kanssa. Hän ei löydä hyvää hetkeä keskustelulle, sillä Kaisla on koko ajan puhelimella tai uusien ystäviensä seurassa. Oona ymmärtää, että hänen on otettava asia puheeksi, sillä muuten hän menettää Kaislan kokonaan.
"'Nuorisoa kiinnostaa vain tyhjänpäiväiset videot internetissä, kukaan ei mieti miksi asiat ovat niin kuin ovat.'" (s.63)
Kirjassa käsitellään sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, esteettömyyttä, seurustelusuhteita, ystävyyttä ja hengellistä väkivaltaa. Aikuisten vastuulla on huolehtia lasten ja nuorten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kirja on helppolukuinen, jännittävä ja loppuratkaisu jälleen kerran yllättävä. Kirja sopii jännityksestä pitäville nuorille.
"- mä uskon siihen, että kun alkaa elää niin kuin toivoisi elävänsä, saa asioita joista ennen on vain unelmoinut." (s.37-38)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!