Emmi Vännilä viettää Australiassa vaihto-oppilasvuottaan. Hän joutuu vaihtamaan host-perhettään ja stressaa sopeutumista uuteen. Emmi toivoo, että hän ei joudu palaamaan kotiin kesken kaiken, vaan pystyisi vielä kokemaan elämänsä vuoden. Hänen äitinsä on sanonut, että hän ei saa tehdä itsestään numeroa, joten hän pienentää ja vähättelee itseään. Hän päätyy surffileirille, jossa häntä opettaa surffauksen mestari Atlas, joka lupaa esitellä Australian parhaita puolia palkkioksi koulutehtävissä auttamisesta. Emmi huomaa, että Atlas toteuttaa unelmia, vaikka muut kyseenalaistavat ne. Australia opettaa Emmin taas innostumaan elämästä.
"Unelmien toteuttaminen kuitenkin vaati rohkeutta, jota minulla ei ollut jäljellä." (s.35)
Emmillä on huono itsetunto. Hänellä on ankara sisäinen puhe, joka kritisoi ulkonäköä ja persoonallisuutta. Hän haluaisi olla 'normaali', johon ei kuulu tilan ottaminen ja tunteilu. Hän on oppinut, että riemu saattaa olla vääränlaista ja liian suuret tunteet noloja. Hän kokee olevansa sarja epäonnistumisia. Hän ajattelee vain sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän pelkää muiden reaktioita ja pyrkii miellyttämään, vaikka vain haluaisi tulla ymmärretyksi.
"Unohtakaa kliseiset heitot elämän muuttavasta ja ovia avaavasta kokemuksesta. Olen toistaiseksi oppinut vain, että sanonnalla 'tasan ei käy onnen lahjat' on ollut syynsä syntyä." (s.9)
'Satunnaisten aaltojen teoria' on suloinen ja lempeä tarina rakkaudesta, mutta ennen kaikkea se on Emmin kasvutarina, jossa tehdään virheitä, jatketaan eteenpäin luovuttamatta ja opitaan että kaikkea ei voi kontrolloida. Vain omaan suhtautumistapaan voi vaikuttaa. Mielestäni meri ja siihen liittyvät vertaukset ovat kirjan parasta antia. Elämää on vain elettävä hetki kerrallaan, ja antauduttava aaltojen vietäväksi. Matkasta on lupa jopa nauttia.
"Joku joskus sanoi mulle, että kaatuu mieluummin aalloilla kuin katsoo rannalta niiden lipuvan ohi." (s.175)
Toivoisin, että kirja saisi jatkoa. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa kuulla japanilaisen Kikun elämästä. 'Satunnaisten aaltojen teoria' esittelee kiinnostavasti australialaista kulttuuria, joten seuraava kirja voisi perehtyä Japaniin. Ehkä kirja voisi sukeltaa sateenkaarevuuteen ja neuroepätyypillisyyteen, mitkä saivat tässä kirjassa vain ohimenevän maininnan.
"Ehkä tämän maan kansalaiset suhtautuivat surffaukseen niin kuin suomalaiset jääkiekkoon." (s.31)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!