26-vuotias Lucy herää märässä sängyssä. Yläkerran naapurin kylpyhuoneessa on vesivahinko. Kämppikset ovat syöneet kaikki murot, pomo kohtelee edelleen kuin apulaista ylennyksestä huolimatta ja treffikumppani paljastuu paljastelijaksi. Lucy löytää itsensä laittamasta rahaa pelikoneeseen, joka lupaa täyttää toiveen. Hän toivoo pääsevänsä pikakelauksella parempaan elämänvaiheeseen. Nelikymppinen Lucy herää mukavasta sängystä vierellään aviomies. Hänellä on kaksi lasta, lastenhoitaja, unelmien työpaikka ja vaikuttava vaatekokoelma. Toteutuiko toive vai kärsiikö hän muistinmenetyksestä? Voiko hän enää palata omaan aikakauteensa? Haluaako hän sitä?
"Jos alan miettiä mitä tahansa muuta, kuten sitä, miten jouduin tänne, tai missä ja milloin täällä on, aivoni todennäköisesti räjähtävät." (s.71)
Sophie Cousens on kirjoittanut elämänmyönteisen ja lämminhenkisen tarinan ripauksella maagista realismia. Se keskittyy kuvaamaan ruuhkavuosia ja äitiyden ja työuran yhteensovittamista. Se kannustaa elämään hetkessä ja kartuttamaan elämänkokemusta. Se muistuttaa elämän sattumanvaraisuudesta, ihmissuhteiden haastavuudesta ja kaikkien tunteiden kuulumisesta elämään.
"Tätäkö elämä on - parikymppisenä kaikesta jää paitsi rahapulan vuoksi, nelikymppisenä taas aikapulan vuoksi?" (s.322)
Aikamatkustus on mielestäni kiehtova ajatus. Minusta on kiinnostavaa lukea, kuinka ihminen selviytyy uudessa ajassa ja paikassa. Mielestäni kirjailija olisi tosin voinut selkeästi rajata, haluaako hän kertoa aikamatkustuksesta vai muistinmenetyksestä, sen sijaan, että päähenkilö pohdiskelee hieman turhaan niiden välillä. Kirja muistuttaa niitä lukuisia elokuvia, joissa lapsi tai nuori toivoo olevansa vanhempi ja herää aikuisena, tai toisinpäin, kuten Big, 17 again, 16 Wishes ja 13 going on 30. En malttanut laskea kirjaa käsistä. Sivut kääntyivät kuin itsestään.
"En tiedä, miten pääsisin takaisin, joten mitä muuta voin tehdä kuin lähteä tutustumaan uuteen maailmaani?" (s.86)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!