Eleanor Westin koulukoti on tarkoitettu harhateiden lapsille, jotka ovat kulkeneet vaatekaapeista ja kaninkoloista ihmemaihin, jotka ovat heittäneet heidät ulos. Elämään sopeutuminen kokemuksen jälkeen on vaikeaa. Lapset haluavat palata takaisin kotiin. Ihmemaa on heille paikka, jossa saa olla vapaa.
"- ensimmäisen kerran emme joutuneet teeskentelemään jotain mitä emme ole. Saimme vain olla." (s.60)
Nancy pukeutuu mustiin vaatteisiin, syö niukasti ja pysyy liikkumattomana. Hänen vanhempansa haluaisivat, että hän pukeutuisi värikkäästi ja tapaisi mukavan pojan. Nancy on aseksuaali, joka haluaa vain olla huomaamaton.
"Heidän rakkautensa tahtoi korjata hänet ja kieltäytyi näkemästä, ettei hän ollut rikki." (s.91)
Lempikohtaukseni kirjasta on lasten yhteinen kaakaohetki. Sekaan laitetaan jokaiselle jotain omaa. Nancyn kaakaossa maistuu granaattiomena. Mielestäni kohtaus kuvaa ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Jokainen saa olla oma itsensä ryhmässä.
"Nyt tiedän, että kun avaa oikean oven oikeaan aikaan, saattaa vihdoin löytää paikan, jonne kuuluu." (s.28)
Pidän siitä, kun lapset kertovat toisilleen ihmemaistaan. Toiset ovat käyneet paikoissa täynnä hölynpölyä, kun taas toiset vierailivat synkissä ja vaarallisissa maailmoissa. Ihmemaat vaikuttavat peilaavan jokaisen lapsen mielenmaisemaa. Samankaltaisia kokemuksia kokeneet lapset tuntevat yhteenkuuluvuutta ja muodostavat ryhmiä.
"Opimme nopeasti, että kokemuksiemme jakaminen muiden kanssa vain ajoi heidät loitolle, ja suurin osa sosiaalisista suhteista täällä perustuu jaettuihin kokemuksiin." (s.121)
Koulukodin rakoileva yhteisöllisyys joutuu toden teolla koetukselle, kun tapahtuu murha. Lapset ottavat silmätikuikseen heidät, jotka ovat käyneet kauhun täyteisissä ihmemaissa.
"Tämä maailma on armoton ja julma niille, joiden se katsoo olevan hitusenkin normien ulkopuolella." (s.108)
Kirjassa käsitellään erilaisuutta erilaisuuden sisällä. Lapset ovat lähtöisin monenlaisista perheistä ja kokeneet toisistaan poikkeavia kokemuksia. Heidän näkemyksensä maailmasta eivät kohtaa. Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.
"Kukaan ei ikinä halunnut puhua muusta kuin siitä, kuinka kummallista Nummilla oli täytynyt olla ja kuinka paljon huonompi maailma se oli kuin heidän omat hattaraihmemaansa." (s.145)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!