1800-luvulla Suomeen rakennettiin tehtaita. Ihmiset hakeutuivat niihin töihin, jolloin niitä ympäröivät kaupungit kasvoivat. Puisten asuintalojen pihoilla oli vaja, pyykin pesutupa, huussi, puuliiteri, yhteinen sauna, omenapuita, perunamaa ja joskus myös navetta tai talli. Tehtaiden johto perusti työntekijöilleen muun muassa kouluja, sairaaloita ja ruokaloita. Finlaysonin tehtaalla Tampereella oli muun muassa kirkko, kirjasto, kuoro, teatteriryhmä, palokunta, kauppa, poliisi, pankki ja työntekijöille ilmainen sairaala.
Lapsityö oli tavallista. Lasten paikka ei ollut keskenään toimettomina kotona. Työnteko opetti, karaisi ja kasvatti. Lapset olivat apulaisia. He saattoivat siivota, kuljettaa raakapuuvillaa ja toimittaa viestejä. Forssassa lapset, jotka työskentelivät itsekseen, asuivat pytingeissä, joissa sööterska piti heistä huolta. 1800-luvulla Tampereen tehtaissa työskenteli yli tuhat alle 15-vuotiasta lasta. Työpäivä kesti koko päivän. Vuonna 1903 siirryttiin 10 tunnin työpäiviin ja vuonna 1917 8 tunnin työpäiviin. Vuodesta 1879 alkaen alle 12-vuotiaat saivat vanhempien luvalla ja lääkärintodistuksella tehdä töitä kuusi tuntia päivässä. Vuonna 1889 alle 12-vuotiaiden työskentely kiellettiin ja alle 15-vuotiaiden työpäivä lyheni kuuteen tuntiin. 1920-luvulla säädettiin oppivelvollisuus, joten lapset pääsivät töiden sijasta kouluun.
Lapset pääsivät kesäisin maalle sukulaisten luokse tai kesäsiirtolaan eli hyväntekeväisyysjärjestön tai kansakoulun järjestämälle leirille. Lapset kävivät sunnuntaikouluja, joita järjestivät muun muassa partiopoikaliike, raittiusseura ja ihanneliittotyön sunnuntaikerho.
Työväestö söi yksinkertaista ruokaa kuten velliä, suolasilakkaa, puuroa, leipää, juureksia ja perunoita. Työntekijöillä oli eväät tai he söivät tehtaan ruokalassa. Ruokaa sai ostaa kaupasta, torilta, raittiusyhdistyksen ruokalasta tai kansanruokalasta. Työntekijät kohtasivat myös katumyyjiä. Vaatteet ommeltiin itse. Lapsille niitä tehtiin esimerkiksi aikuisten vanhoista vaatteista. Lelutkin tehtiin itse. Lapset leikkivät pihaleikkejä. Lapsikuolleisuus oli suurta, sillä hygienia oli puutteellista ja joitain sairauksia ei osattu parantaa.
Kirjassa kerrotaan lyhyitä elämäntarinoita. Miina Sillanpää (1866-1952) työskenteli 12-vuotiaana 12-tuntisia työpäiviä puuvillatehtaalla. Hän työskenteli myös naulatehtaalla ja palvelijana ja kävi tehtaankoulua. Hän toimi eri yhdistyksissä, kirjoitti lehtiin ja tuli valituksi kansanedustajaksi vuonna 1907. Hän oli Suomen ensimmäinen naisministeri vuonna 1926. Minna Canth (1844-1897) ei työskennellyt tehtaassa, vaan opiskeli tyttöjen hienostokoulussa. Hän huomasi, että pojilla ja tytöillä oli erilaiset mahdollisuudet opiskella. Hän puhui naisten aseman parantamisen puolesta ja kirjoitti näytelmiä ja novelleja.
"Miina kirjoitti: Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen." (s.42)
Kirjassa on tehtäviä esimerkiksi pitää pohdiskella unelmien kesäleiriä tai nykyistä joulua. Kirjassa mainitaan aikalaisten lukemia kirjoja. Kiinnostuin Zacharias Topeliuksen kirjasta Vattumato ja Christoph Von Schmidin kirjasta Genoveva. Lainasin ne kirjastosta.
Lapsille suunnattu tietokirja on muhkea tietopaketti työläislasten elämästä. Aikuinenkin lukija nauttii kirjan lukemisesta ja uuden oppimisesta ja vanhan kertaamisesta. Kirja inspiroi tutkimaan lisää historiaa ja tutustumaan muihin kirjasarjan kirjoihin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!