Petra matkustaa Nyponvikenin kauppapuutarhaan 12-vuotiaan siskontyttärensä Charlien kanssa. Alice-sisko on kertonut suvun omistamasta asunnosta, joka on Petran ainoa toivo päästä uuden elämän alkuun siskon kuoleman ja kampaamoyrityksen konkurssin jälkeen. Asunto sijaitsee kahvilan yläkerrassa, joten kauppapuutarhan omistaja Viveka, puutarhuri Holger, kahvilan omistaja Berit ja kahvilatyöntekijä Maja auttavat uusia tulokkaita. He tekevät vastapalveluksena töitä, joita joulun alla riittää leipomisesta kranssien sommitteluun. Eräänä aamuna Petra saa paketin, jossa on joulukalenteri, jonka on tehnyt kylän edesmennyt taiteilija Lilly. Luukut tutustuttavat kylään, taiteilijan elämään ja kauan vaalittuun salaisuuteen.
"Kalenteri oli todellakin uskomattoman hieno, ja siinä oli kuvattu koko Nyponvikenin seutu: kylä, meri, harjun ylittävä tie etelään ja jopa kauppapuutarha." (s.74)
Nyponviken on jouluinen pikkukylä. Siellä on konditoria, marmeladipuoti, kuusitila, teekauppa, löytöeläintalo, jäärata ja jopa suklaatehdas. Valitettavasti kylässä on liian vähän asukkaita, jotta liiketoiminta olisi kannattavaa. Pienet puodit eivät pysty kilpailemaan isojen ketjujen halpojen hintojen kanssa. Kyläläiset ovatkin keksineet tapahtumia kuten valojuhlan. Nyponviken on kylä, jossa kaikista pidetään huolta. Valitettavan moni käy läpi omaa surutyötään. Kyläläiset taitavat sekä juoruilun että vaikeista aiheista puhumisen välttelyn. Ihmiset aloittavat puhumaan, mutta puhe keskeytyy tai puhuja itse vaihtaa puheenaihetta. Keskustelut käydään lopulta vaikeimman kautta. Petra ei uskalla puhua Charlielle, sillä hän pelkää tytön tunteita ja reaktioita. Hän opettelee rajojen asettamista, tunteiden kohtaamista ja vaikeista aiheista puhumista. Hän etsii omaa paikkaansa ja yrittää päästää irti itsensä vertailemisesta edesmenneeseen siskoonsa.
"Hän ei ollut lainkaan sama ihminen kuin ennen. Ei lainkaan sellainen kuin halusi olla. Ennen hän oli ollut rohkea. Hän oli uskonut itseensä ja seurannut unelmiaan" (s.86-87)
Charlien äiti on kirjoittanut tyttärelleen kaksikymmentä kirjettä, jotka on otsikoitu eri elämänvaiheiden mukaan, kuten ylioppilaalle ja hääpäivänäsi. Mielestäni ajatus on tavallaan kaunis. Charlien äiti haluaa olla mukana tyttärensä elämässä vielä kuolemansa jälkeen. Epäilen silti idean toimivuutta, sillä maailma on alituisessa muutoksessa ja kauan sitten kirjoitetut sanat eivät välttämättä enää sovellu kyseiseen hetkeen. Mielestäni on röyhkeää olettaa, että Charlien elämä noudattaisi jotain tiettyä kaavaa. Entä jos tytär ei halua opiskella lukiossa tai mennä naimisiin?
"Hän teki omat elämänvalintansa. Sinulla oli täysi oikeus tehdä omasi." (s.201)
Kirja kertoo elämänmuutoksesta, surutyöstä, yhteisöllisyydestä, perheestä, ystävyydestä ja rakkaudesta. Tarina muistuttaa jouluista romanttista elokuvaa. Mielestäni Petran ja Charlien tarina olisi kantanut ilman pakollista kommunikointiongelmista ja väärinymmärryksistä kärsivää miesystävää. Juonikuvio vaikuttaa siltä kuin se olisi lisätty kirjaan vain koska tällaisissa kirjoissa 'kuuluu olla' romantiikkaa. Pidin kirjasta kaiken kaikkiaan todella paljon nimenomaan Petran ja Charlien vuoksi. Toivoin heille kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!