36-vuotias Elizabeth 'Liz' Dunn on omien sanojensa mukaan naimaton, punahiuksinen ja ylipainoinen. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Hän muistelee nuoruuttaan 1970-luvulla ja etenkin opintomatkaa Kanadasta Eurooppaan. Hän toi kotiin tuliaisina kasvavan vatsan ja synnytti pojan, jonka antoi heti adoptoitavaksi. Nyt on koittanut päivä, jolloin hänen 20-vuotias poikansa ottaa häneen yhteyttä.
"- tein sitä mitä vain nuoret ihmiset osaavat tehdä, nimittäin säälin itseäni. Kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen kyvyn menettää; itsensä säälimisen sijaan muuttuu katkeraksi." (s.55)
Jeremy sairastaa MS-tautia. Hän turruttaa itsensä huumeilla, sillä hän ei kestä ajatusta, että hän sairastaa taudin nopeasti etenevää muotoa. Hän kärsii väsymyksestä, sormien tunnottomuudesta, käsien ja jalkojen jäykkyydestä, sameasta näöstä, nielemisvaikeuksista, pistelystä, lihaskouristuksista, kyvyttömyydestä sietää kuumuutta ja rakon ja suoliston hallinnan menetyksestä. Työpaikan saaminen tuo hänen elämäänsä sisältöä, tavoitteita ja unelmia.
"- MS:n aiheuttamat vauriot riistävät uhriltaan ruumiintoiminnot sattumanvaraisessa järjestyksessä - - Hänen kehonsa purkaa itseään." (s.79)
Elizabeth ajattelee jatkuvasti kuolemaa. Hän elää elämäänsä siten, että hän ei yritä hallita kaikkea. Mikään ei ole varmaa. Hän pyrkii löytämään tasapainon. Elizabethin suhtautuminen asioihin on melankolinen ja lämminhenkinen.
"- kuollessamme liitymme jokaiseen olentoon, joka on koskaan elänyt - tai tulee koskaan elämään. Kun olen kuollut, en ole enää yksinäinen - liityn suureen seurueeseen." (s.7)
Kirja on kirjoitettu siten, että lukija ajattelee lukevansa Elizabethin kirjoittamia muistelmia, joissa tapahtumat poukkoilevat ajassa ja paikassa. Kokonaisuus on ehyt. Tapahtumaketju alkaa jostain pisteestä ja päättyy johonkin pisteeseen. Matkan varrella tapahtuu asioita, jotka ovat hyviä tai pahoja tai ihan vain arkisia. Jotkin asiat ovat erittäin epätodennäköisiä, jopa absurdeja.
"- minä en pystynyt näkemään siinä mitään viestiä Jumalalta - ei armoa, ei korkeampaa logiikkaa tai moraalista järkeä -" (s.197)
Yksinäisyys on tuntemus joukkoon kuulumattomuudesta. Ulkopuolisuuden tunnetta vahvistaa ajatus itsensä huonommuudesta ja erilaisuudesta. Olemassaolevat ihmissuhteet eivät ole läheisiä ja merkityksellisiä. Yksinäisellä ihmisellä sosiaaliset suhteet saattavat jopa puuttua kokonaan. Yksinäisyydestä voi muodostua identiteetti, jolloin ajatukset ja teot ylläpitävät yksinäisyyttä. Elizabeth on jumissa elämässään. Hän on tyytymätön ulkonäköönsä ja yksinäisyyteensä, mutta ei edes yritä luoda muutosta, sillä tuttu on turvallista. Jeremyn tapaaminen saa hänet liikkeelle. Hänen elämällään on yhtäkkiä merkitystä. Koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää muuttaa oman elämänsä suuntaa.
"Me olemme kaikki jumissa lihaisissa kehoissamme." (s.109)
Kirjailija on kirjoittanut kirjan The Beatles yhtyeen 'Eleanor Rigby' kappaleen inspiroimana.
"Ah, look at all the lonely people
Ah, look at all the lonely people
Eleanor Rigby
Picks up the rice in the church where a wedding has been
Lives in a dream
Waits at the window
Wearing the face that she keeps in a jar by the door
Who is it for?
All the lonely people
Where do they all come from?
All the lonely people
Where do they all belong?"
"- koska en muista missä olin ennen kuin synnyin, miksi minun pitäisi murehtia sitä mihin menen kuoltuani?" (s.8)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!