Kirjailija hankkii hankalan hevosen, jonka käytöksessä on yhtymäkohtia tämän hetken työelämään. Voisiko olla niin, että syy ei ole tammassa, vaan ympäristössä ja vääränlaisessa käsittelyssä?
"- jos tamma esittää asiansa 'huutamalla', voisiko se johtua siitä, ettei kukaan kuunnellut, kun se yritti kuiskata." (s.17)
Kirjassa pohditaan, miten nainen saa olla työelämässä. Nainen saa osakseen arvostelua. Hän on hankala, itsekeskeinen, kovaääninen, aggressiivinen, riittämätön ja vääränlainen, kun taas samassa tilanteessa oleva mies on dynaaminen, itsevarma, karismaattinen ja älykäs. Naisen rooli on olla kiltti, sopuisa, mukava, tottelevainen, alisteinen, nöyrä, miellyttävä, joustava ja säyseä. Hän ei saa puhua rajoistaan ja tarpeistaan ja siten olla uhmakas, vaikea ja vaivalloinen. Nainen on oppinut, että hän ei omalla toiminnallaan pysty välttämään kipua ja epämukavuutta. Häntä arvostellaan kuuntelun sijasta. Nainen sinnittelee, suorittaa, miellyttää, alistuu, mukautuu, häpeää, peittää tunteensa, väsyy, kokee riittämättömyyttä, vähättelee itseään ja potee huonoa itsetuntoa. Kuka määrittelee normaalin ja normien mukaisen käytöksen ja hyötyy siitä?
"Työstä on tullut jotain, jossa ei edes voi onnistua." (s.14)
"Jopa koronan opetusten jälkeen töihin tullaan flunssassa ja kuljetaan ympäriinsä puolikuolleen mutta sankarillisen näköisinä." (s.157)
Kirjassa kerrotaan nykyajan hektisestä työelämästä, jossa ihmiset sinnittelevät äärirajoilla ja uupumuksen partaalla. Heitä ei arvosteta eikä kunnioiteta. Työntekijöitä vähennetään, ja työmäärää kasvatetaan. Samaan aikaan peruspalveluja heikennetään, sairaanhoitoa rajoitetaan ja kulttuuria ja luontoa tuhotaan. Olosuhteet ovat epäedulliset hyvinvoinnin kannalta. Varsinkin tunnollisia työntekijöitä kuormitetaan enemmän. Työuupunut ihminen on kokenut voimakasta, toistuvaa ja pitkäkestoista kuormitusta yhdistyneenä riittämättömiin resursseihin ja vaikutusmahdollisuuksiin. Ratkaisukeinona uupunut halutaan sopeuttaa takaisin kuormittavaan työhön. Työn pitäisi olla terveellistä ja turvallista. Uupuminen kertoo muutostarpeesta. Olisi tärkeää, että työntekijä tulisi nähdyksi ja kuulluksi ja arvostetuksi omana itsenään. Erilaiset työtavat voivat tuottaa yhtä hyvän tai paremman lopputuloksen. Valitettavasti vallalla on huonoa johtamista. Auktoriteettiasemassa olevilla on alentuva suhtautuminen muihin. Ajatus muutoksesta aiheuttaa muutosvastarintaa. Uupunutta työntekijää epäillään ja sivuutetaan.
"Monet työelämän ongelmat on lääketieteellistetty eli niistä on tehty sairauksia ja oireyhtymiä. Huomio siirtyy yksilöön, vaikka kyse olisi liian kuormittavasta ympäristöstä." (s.79)
"Kun keho on kaiken aikaa hälytystilassa, sen viestejä lakkaa kuulemasta. Joten kun raja tulee vastaan, se tapahtuu yllättäen ja kovaa." (s.52)
Kirjassa käsitellään vihan tunnetta merkkinä muutoksen tarpeesta. Viha auttaa tunnistamaan omat rajat ja tarpeet. Sen avulla suojellaan itseä ja puolustetaan omaa tilaa. Naisen vihaa kuvataan kiukutteluna, nalkuttamisena ja kontrollin menettämisenä, mistä pitää rangaista. Miehen viha on kunnioitettua ja jämäkkää. Siinä piilee aito fyysisen vahingoittamisen uhka. Ketä tilanne palvelee? Ketä yritetään vaientaa?
"- työelämä on kuin väkivaltainen parisuhde, josta väkivallan kokija ei pääse irti, koska on toisesta taloudellisesti riippuvainen." (s.115)
"Koskaan ei tule valmista, missään kohdassa ei voi pysähtyä." (s.52)
Kirjailija on kuunnellut hevostaan. Hän on mukauttanut toimintaansa ja tahtiaan. Hän on toiminut yhteistyössä ylhäältäpäin sanelun sijasta. Molemmat hyötyvät tilanteesta. Kirja herättää pohtimaan, ketä ihmisten alistaminen, syrjiminen, vaientaminen ja uuvuttaminen hyödyttää. Inhimillisyys, ystävällisyys ja yhteisöllisyys loistavat poissaolollaan. Muutoksen on tavalla tai toisella tapahduttava vastarinnasta huolimatta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!