Reeti Reetinpoika, sittemmin Laurentius Bircalensis, on tudiosus kreivi Pietari Brahen Turkuun perustamassa akatemiassa. Hän kirjoittaa luomisvimmassaan näytelmän, joka pahaksi onneksi varastetaan. Laurentius kokeilee taikakeinoja kostaakseen kokemansa vääryyden, mutta hän jää kiinni itse teosta, ja hänet tuomitaan noituudesta epäiltynä. Hän pääsee pakoon sellitoverin neuvokkuudella. Laurentius aloittaa uuden vaiheen elämässään toimien teatteriseurue Komeetan yhtenä jäsenenä.
"Kaikki oli käsissämme. Liikutimme maailmaa ja sen asukkaita mielemme mukaan ja noiduimme katsojat itkemään, jännittämään, huokaamaan ihastuksesta ja nauramaan. Palkkioksemme saimme yhteen isketyt kämmenet. -- Kättentaputuksiin näytelmä päättyi ja taika raukesi." (s.296-297)
Maagisrealistinen romaani pohjaa 1640-luvun Turun yliopistoon, jossa on käyty noitaoikeudenkäyntejä opiskelijoita ja professoreita vastaan. Anneli Kanto kuvailee aikakauden ihmisten ajatusmaailmaa ja toimintatapoja elävästi. Yksinkertaiseen kansaan uppoaa mikä tahansa menevä tarina.
"Käytännön teatteritaiteellisista syistä Jumalasta tuli puolihullu naisihminen." (s.201)
Laurentius kokee elämän epäreiluuden. Hän ahdistuu siitä, että hänestä ei jää mitään jälkeen. Hän tukeutuu taiteeseen ja sen pysyvyyteen. Ihmiskohtalot unohtuvat, mutta taide puhuttelee vuosisatojenkin päästä.
"Kun minulla ei ole katselijoita, on kuin katoaisin maailmasta. Ilman heitä olen olematon." (s.296)
Kirjassa ei taida olla yhtään miellyttävää henkilöä tai mukavaa tapahtumaa. Elämä etenee kuin piru istuisi olkapäällä. Etenkin kirjan naisten elämä ei ole kaksista. Teatteriseurueen jäsenten taustat eivät ole häävit, ja kiertävän esiintyjän elämästä on hohdokkuus kaukana. Kaikesta huolimatta Komeetan ilmestyminen paikkakunnalle saa rinnan pakahtumaan tunteista. Teatterin taika väreilee ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!