Brittiläiset ystävykset Millie ja James kohtaavat vuoden 2010 euroviisufinaalissa saksalaisen Ingridin ja autralialaisen Noahin ja sopivat tapaavansa toisensa siitä lähtien joka vuosi euroviisuissa. Vuodet vierivät, elämää eletään ja sopimuksesta pidetään kiinni.
"Sali täynnä erilaisuutta, aitoutta, hyväksyntää ja iloa. Kukaan ei ole muukalainen tällä areenalla." (s.17)
Kirja kertoo nuoruudesta, haaveista ja ihmissuhteista. James haluaisi kirjoittaa, Ingrid esiintyä ja Noah valokuvata. Millie vielä etsii kiinnostuksenkohteitaan. Nuoret oppivat, että unelmia jahdatessa ei voi jäädä paikoilleen turvaan, vaan on hypättävä tuntemattomaan ja mentävä eteenpäin elämässään.
"Tärkeintä on, että olet onnellinen." (s.18)
Kirjassa fiilistellään euroviisuja ja ylistetään ystävyyttä, yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ihmiset kohtaavat toisensa hyvässä hengessä. Millien ja Noahin kasvutarina on hidas ja vaivalloinen. Pidin eniten Jamesin ja Zacharyn tarinasta. Siinä on euroviisutaikaa ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen. Ingrid jää harmillisesti muiden varjoon.
"Tästä tulee maailmankaikkeuden UPEIN ilta. Auta minua valitsemaan asu!" (s.81)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!