maanantai 25. kesäkuuta 2018

Lindström; Tiirikka: Kohtalona Suomenlinna



"Kiljaisen pelästyksestä"

Lindström, Ida; Tiirikka, Marjo: Kohtalona Suomenlinna. Linnoitussaaren historian salatut elämät.
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Into Kustannus Oy
Sivumäärä: 200


Suomenlinna on yksi mielenkiintoisimmista paikoista, sillä sinne voi kuvitella mitä jännittävämpiä kertomuksia. Kohtalona Suomenlinna -kirjaan on koottu tarinoita aina sen perustamisesta nykyajan kummituskokemuksiin asti. Augustin Ehrensvärd toimi Sveaborgin rakennuttajana vuodesta 1748 alkaen. Suomalaisten suussa nimi muuttui pian muotoon Viapori. Ruotsi menetti linnoituksen Venäjälle vuonna 1809. Saksalaiset ottivat sen haltuunsa ensimmäisen maailmansodan aikaan, mutta luovuttivat sen itsenäistyneelle Suomelle huhtikuussa 1918. Toukokuussa 1918 nimi muutettiin Suomenlinnaksi.

"Kenties ympärillämme liikkuu suuri joukko ihmissieluja eri aikakausilta." (s.9)

Suomenlinnan elämään on kuulunut sotimista, vankien pitoa, teloituksia, köyhyyttä ja kulkutauteja, mutta myös loisteliasta seuraelämää, oluen panoa ja kaupankäyntiä. Mielenkiintoista oli saada tietää uusia pieniä yksityiskohtia historiasta. 1700-luvulla pukeutuminen oli määritelty säädyn mukaan. Tyylistä poikkeamisesta sai sakkoja. Olin aina kuvitellut, että köyhillä ei tietenkään vain ollut varaa ostaa hienoja asuja - eikä se olisi sitä paitsi ollut käytännöllistäkään. Minulle oli uutta, että heillä ei ollut säätynsä puolesta edes mahdollisuutta päästä ikinä käyttämään mitään muita kuin omalle säädylle määrättyjä vaatteita. 1800-luvun alussa irtolaiset määrättiin armeijaan tai pakkotyöhön. On valtavan surullista ajatella kodittoman ihmisen kohtaloa. Vuonna 1918 Suomenlinnassa pidettiin punavankeja, joita vartioimassa oli tuleva presidentti Urho Kekkonen. Hän oli tuolloin vain 17-vuotias. Miltei samoihin aikoihin vankina oli myös Venäjän viimeisen keisarinnan hovineiti Anna Vyrubova, joka haudattiin Hietaniemen ortodoksiselle hautausmaalle. Surullisin ja järkyttävin yksityiskohta on mielestäni 1800-luvun puolenvälin jälkeinen toiminta. Ruotsalaisille naisille luvattiin töitä buffettimamsellina, mutta heidät laitettiinkin bordelliin. Samaan aikaan oli menossa laaja kuppa epidemia. Nykyajan kummitustarinoista vahvimmin jäi mieleen kuntosalilla hymyilevä aave. Karmivaa. Kirjan takakannessa luvataan, että kirjan luettuaan ´ei enää koskaan näe Suomenlinnaa samoin silmin´. Jos ei muuta niin ainakin vilkuilen siellä käydessäni enemmän taakseni...

"- Äiti, kuka meillä taas kävelee käytävässä?" (s.139)


Helmet lukuhaaste 2018: 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa
  

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaapa kiinnostavalta teokselta! En ole käynyt Suomenlinnassa pitkään aikaan, mutta sen historia ja siihen liittyvät tarinat kiinnostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun piti lukea tämä jo silloin, kun se ilmestyi, mutta kirjaston varausjono oli valtavan pitkä. Voin suositella sekä kirjaa että Suomenlinnassa vierailua! Siellä on ihanaa lukea kirjaa kesällä :)

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä kirjasta. Pidän historiasta yleensäkin, mutta tässä kirjassa siitä tulee hyvin elävää ja kiehtovaa, ja siksi suosittelisinkin tätä niillekin, jotka eivät välttämättä juuri muuten historiasta ole kiinnostuneita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Tarinat ovat aina kiehtovia piti historiasta sinällään tai ei.

      Poista

Kiitos kommentista!