Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.

"Koko olemassaolo tuntui helpolta"

Karjalainen, Tuula: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta.
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 303

Ihmisen elämä koostuu pääsääntöisesti työstä ja seurustelusta ympärillä olevien ihmisten kanssa. Ne yhdessä muokkaavat meitä ja luovat meistä persoonan, joka me olemme. Tove Janssonin (synt. 9.8.1914) elämää ratkaisevasti muokkaava tekijä oli perhe, johon hän oli syntynyt, sillä hänen molemmat vanhempansa olivat taiteilijoita. Luonnollisesti siis hänestäkin tuli taiteilija. Toven työtä puolestaan muokkasi vallitsevat maailmansodat, mistä hän ammensi materiaalia etenkin maalauksiin, kirjoihin ja pilapiirroksiin. Tuotannon sisältö laajeni sitä mukaa, kun hän tutustui uusiin ihmisiin.

 "Vannit puhuivat nyt kirjoista ja teatterista sekä tuntuivat jollain lailla liian hienoilta." (s.48)

Tove Jansson teki upean uran. Hän aloitti maalaamalla, mihin hänen isänsä vaikutti mielipiteillään koko hänen elämänsä ajan. Isä oli vahva persoona, joka ei arvostanut naisia ja juutalaisia. Hän ihaili Saksaa ja rakasti muistella ystäviensä kanssa vuoden 1918 sisällissotaa. Maalaamisen aloitettuaan Tove laajensi tuotantoaan kuvituksen puolelle. Hän teki muun muassa postikortteja ja pilapiirroksia. Suhde kirjallisuusihmiseen Atos Wirtaseen inspiroi Tovea kirjoittamaan. Vivica Bandler puolestaan johdatti hänet näytelmätekstien pariin. Tove toimi kaikessa omien näkemystensä mukaisesti. Hänen tekstejään paheksuttiin, sillä ne eivät olleet vallitsevien käsitysten mukaisia. Toven täytyi taistella omista mielipiteistään. Hän inhosi sääntöjä ja naisten rajallista asemaa.

"Tove oli suorastaan hurmaantunut teatterin teosta, sen säihkystä ja kiihkeydestä. Teatterin maailma oli hyvin monitulkintaista eikä mikään siinä ollut välttämättä aivan sitä, miltä se ensi silmäyksellä näytti." (s.190)

Tove eli maailmassa, jossa ei sallittu vapaita suhteita. Naisten tuli mennä naimisiin neitsyinä, kun taas miesten kunnioitus kasvoi suhteiden määrän mukana. Naisista puhuttiin heidän miestensä kautta eikä heidän tekemäänsä taidetta otettu vakavasti. Naisten tehtävän katsottiin olevan miestensä auttaminen ja tukeminen. Kaiken kaikkiaan suomalainen - ja eurooppalainen - yhteiskunta oli ahdasmielinen. Tove oli toisinajattelija, joka eli elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Hänellä oli vapaita suhteita sekä miesten että naisten kanssa, mikä johti selän takana juoruiluun. Toven täytyi olla varovainen, sillä homoseksualismi oli rikos vuoteen 1971 asti. Siitä saattoi Suomessa joutua vankilaan tai mielisairaalaan ja muualla Euroopassa jopa keskitysleirille. Tove teki taidetta taiteen vuoksi ja menestyi urallaan. Hän opiskeli, matkusteli ja toteutti haaveitaan. Toki hänenkin elämässään oli synkkiä hetkiä. Sodat, politiikka ja rahahuolet painoivat mieltä. Asiaa ei auttanut taipumus masennukseen tai vallitsevan yhteiskunnan painostus sotamyönteisyyteen. Tove joutui myös käymään läpi suhtautumisensa omaan mahdolliseen perheenlisäykseen. Hän pelkäsi kadottavansa itsensä. Toven suurin pelko oli oman ateljeen ja taiteellisen vapauden menettäminen.

 

 "Naisten tehtävä oli synnyttää, tuottaa uutta elämää kaatuneiden tilalle, uusia sotilaita ja näin suorasukaisesti sitä saatettiin todella vaatia. Maa tarvitsi lapsia ja puhuttiin kuusilapsisten suurperheiden puolesta." (s.55)

 "Jokainen oli ypöyksin itsensä kanssa" (s.144)

 "Oma ateljee oli hänelle vapauden symboli-" (s.131)

Tove Jansson tunnetaan parhaiten Muumeista. Kirjoja on luonnehdittu monitasoisiksi, hämmentäviksi sekä yhtä aikaa aikuisille ja lapsille sopiviksi, mikä oli ennennäkemätöntä. Toven mukaan hänen tarkoituksensa oli vain hauskuuttaa. Hän kirjoitti asioista, jotka pelottivat ja kiehtoivat häntä itseään. Kirjojen tapahtumia ja hahmoja on analysoitu, ja niiden on todettu pohjautuvan Toven omiin kokemuksiin ja hänen elämänsä ihmisiin. Tove on itse kertonut, että tarinoista pitävät tuitut, jotka eivät sopeudu mihinkään. Kirjat toivat mukanaan sekä paheksuntaa että kuuluisuutta. Tove oli kaiken kaikkiaan liian tunnollinen ja teki liian paljon töitä. Hän jopa vastasi joka ikiseen fanikirjeeseen, mitä hänelle lähetettiin.

"On aina lähdettävä, jotta voisi palata" (s.138)

Tove Jansson tapasi lopulta elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän. Elämä rauhoittui. Hän oli aina haaveillut liitosta, jossa kaksi ihmistä tukee toisiaan ja työskentelee yhdessä. Tove ja Tuulikki puuhastelivat paljon yhdessä kalastuksesta nukkekodin askarteluun. Toven mielestä aikuisetkin leikkivät - sitä vain kutsutaan harrastamiseksi. Hän koki elämänsä Tuulikin kanssa luonnollisena. Hän ei nostanut siitä melua eikä myöskään kieltänyt sitä.

"Mikään ei koskaan pysähdy ja aika muuttaa myös menneen. Joskus tuntuu, että etenkin mennyt on altis muutoksille." (s.10)

Pohdin elämäkertaa lukiessani, kuinka ihmisistä on monia eri totuuksia. Ihminen ottaa erilaisen roolin eri tilanteissa. Hän on muuttuvainen ja oppivainen. Hän kasvaa vuosien myötä. Ihmisen perusolemus sen sijaan säilyy, vaikka käytös muokkautuu riippuen siitä, onko elämässä menossa ilon vai surun kausia.

"Mutta sitten hän totesi yllättäen, että jos hän saisi elää elämänsä uudelleen, niin hän tekisi kaiken aivan toisin. Mutta millä tavalla toisin, sitä hän ei halunnut kertoa." (s.290)

Helmet lukuhaaste 2018: 20. Taiteilijaelämäkerta