sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ensimmäisiä asioita



Bongasin Elämä on ihanaa -blogista haasteen, jossa muistellaan erilaisia elämän ensimmäisiä asioita.

Ensimmäinen nukkeni on Ninni. Hän on ainakin tärkeä, jos ei ihan ensimmäinen. Ninni on pieni ja hänellä on silmät kiinni. Hänellä ei ole hiuksia paitsi ehkä aaltoilevaa kuviota nukenihossa. Ninnillä on nätti sininen mekko ja valkeaa pehmustetta keskivartalossa.

Ensimmäinen lahjoitukseni on nuorena WWF:lle myyntityöllä keräämäni rahat uhanalaisten eläinten auttamiseksi. Pidin etenkin lapsena paljon eläimistä. Se, kuinka paljon enemmän yritykset hyötyivät rahoista kuin eläimet, onkin sitten toinen asia.

Ensimmäinen kirjani, jota osasin lukea on Aapinen. Luin paljon sekä oman hyllyn että kirjaston kirjoja.

Ensimmäinen spagaattini jäi puolitiehen, sillä minusta ei tullut voimistelijaa. Harrastin muuta urheilua.

Ensimmäinen virheeni ei muistu mieleeni, joten voi olettaa, että tein lapsena tavanomaisia pieniä virheitä, joista tuli opittua, mutta jotka eivät jääneet kummittelemaan mieleen.

Ensimmäinen roolini on luultavasti ollut esikoulun tai ensimmäisen luokan näytelmissä. Myöhemmin pääsin esiintymään aavistuksen isommissa rooleissa näytelmäharrastuksen myötä.

Ensimmäinen lääkärikirjani, jota pääsin tutkimaan oli kodin yleinen opas.



Ensimmäinen ulkomaanmatkani on risteily Tukholmaan.

Ensimmäinen äänilevyni on hämärän peitossa. Tykkäsin kuunnella pop-musiikkia ja klassista musiikkia.

Ensimmäinen lentoni on Kanariansaarille joskus kolmevuotiaana.

Ensimmäinen kirjeenvaihtotoverini on luultavasti eräs samanikäinen tyttö, jonka löysin kirjeenvaihtoilmoituksen avulla. Myöhemmin kirjoittelin myös ulkomaalaisille kirjekavereille, joiden osoitteita jaettiin koulun välityksellä.

Ensimmäinen työpaikkani on toimiminen seurakunnan kerhonohjaajana rippikoulun jälkeen.

Ensimmäinen ihastukseni on alle kouluikäisenä naapurin poika, jonka kanssa tomerasti totesin meneväni naimisiin.

Ensimmäinen kannanottoni on varmaankin jokin koulun äidinkielen tunnilla pidetty puhe.

Ensimmäinen paitapukuni on jäänyt vielä ostamatta.

Ensimmäinen asuntoni on jäänyt myös vielä ostamatta.

6 kommenttia:

  1. Kiva haaste ja hauskat vastaukset :)

    VastaaPoista
  2. Ihania vastauksia! Näitä on kiva lukea, koska jokaisella on omat ihanat tai vähemmän ihanat muistot tietyistä asioista.

    VastaaPoista
  3. Itsekin olin joskus idealisti, ja kuuluin joihinkin näihin järjestöihin, jotka suojelevat luontoa yms. Jostain syystä iän karttuessa olen luopunut näistä ...

    VastaaPoista
  4. Kiva haaste. :) Tunnustan, että jouduin googlaamaan paitapuvun. Nythän ne taitavat olla kyllä muotiakin. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!