Kate Atkinson: Elämä elämältä

"Osa tulevaisuudesta oli myös jo takana."

Atkinson, Kate: Elämä elämältä
Julkaistu: 2014
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: Life after life
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Sivumäärä: 595

Ursula Todd syntyy englantilaiseen perheeseen 1900-luvun alussa. Elämä sujuu rauhalliseen keskiluokkaiseen tyyliin, kunnes sodat vavisuttavat maailman järjestystä ja kaikki joutuvat työskentelemään oman isänmaan puolesta. Ursulakin tekee osansa ja jää kunnioitettavan uran jälkeen eläkkeelle. Toisaalta voisi käydä niin, että Ursula kuolee synnytyksessä tai että hän hukkuu viisivuotiaana mereen. Voisi myös olettaa, että hän muuttaa asumaan Lontooseen ja auttaa siellä hädänalaisia. Toisaalta Ursula saattaisi päättää lähteä Eurooppaan ja jäädä sinne asumaan. Voisi myös olla mahdollista, että hän muuttaisi Saksaan, ystävystyisi Hitlerin lähipiirin kanssa ja pääsisi salamurhaamaan diktaattorin.

  

"Voisiko hän tosiaan palata takaisin ja aloittaa alusta? Vai oliko kaikki vain hänen päässään, niin kuin hänen kuulemma piti ajatella? Ja entä jos olikin - eikö sekin, mikä oli hänen päässään, ollut myös totta? Mitä jos ei ollut olemassa mitään todistettavissa olevaa todellisuutta? Mitä jos ei ollut mitään oman mielen ulkopuolella?" (s.235)

Kirja kuvaa 1900-luvun alun englantilaisen perheen arkea maailmassa, jossa pidetään kiinni sukupuolisidonnaisista käytössäännöistä ja eri ammattien välisestä hierarkiasta. Ihmisten keskuudessa herää entistä suvaitsemattomampia ajatuksia eri uskontoja kohtaan. Toisaalta lapsia kohdellaan eri tavalla, sillä heitä ei enää laiteta pois silmistä lastenkamariin, vaan heidät otetaan mukaan perheen elämään. Kirjan juoni kulkee edestakaisin. Tapahtumat alkavat aina välillä tavallaan alusta tai keskikohdasta, joissa henkilö on mahdollisesti tehnyt elämänsä kannalta toisenlaisen valinnan. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa ratkaisevasti joko omaan tai muiden ihmisten kohtaloon.

"´Mitä jos saisi mahdollisuuden yrittää uudelleen ja uudelleen´, Teddy aprikoi, ´kunnes viimein onnistuisi? Eikö se olisikin hienoa?´ ´Minä luulen, että se olisi uuvuttavaa.´" (s.507)

"´Aika on kehä´, Ursula sanoi tohtori Kelletille. ´Se on kuin... palimpsesti.´ ´Voi sentään´, tohtori Kellet sanoi. ´Kuulostaapa rasittavalta.´ ´Ja muistot ovat toisinaan tulevaisuudessa.´ (s.573)

Ursula sai kirjan alusta alkaen sympatiani puolelleen, sillä hän on hauskan tomera tapaus, mutta myös eriskummallisen onnettomuusaltis. Hänellä tuntuu olevan vaikeuksia kaikessa, mihin hän ryhtyy. Hän ei oikein osaa lukea eikä kirjoittaa saati tehdä käsitöitä. Ursulan äiti Sylvie saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Hän suhtautuu elämään ja Ursulaan kylmästi. Hän ei auta tytärtään tämän hädän hetkellä ja laittaa muutenkin naisiin kohdistuvat pahat teot naisten omaksi syyksi. Hän ei myös tue Ursulan halua opiskella, vaan hänen mielestään naisen tehtävä on olla vaimo ja äiti. Sylvie vaikuttaa turtuneelta elämään. Pidin kirjasta erittäin paljon, sillä minusta oli suunnattoman mielenkiintoista lukea erilaisia versioita Ursulan elämästä. Sain jännittää hänen ja muiden ihmisten kohtalon puolesta.

"Kaikki lapset kävivät uimahallissa kaupungissa ja ottivat oppitunteja entiseltä buurisodan majurilta, joka äyski heille käskyjä, kunnes heitä pelotti niin, etteivät he uskaltaneet upota." (s.111)

Kirjan tunnelma on haikea, synkkä ja vaikuttavan pohdiskeleva pienine ilonpilkahduksineen. Päällimmäisenä jää mieleen elämän sattumanvaraisuuden hyväksyminen. Elämä täytyy ottaa vastaan sellaisena kuin se on.

"Ota vastaan kaikki, mitä tapahtuu, yhtä lailla hyvä ja paha. Kuolemakin on kai vain yksi asia, joka pitää ottaa vastaan." (s.535)

Helmet lukuhaaste 2017: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Vuoden 2013 Costa-kirjallisuuspalkinnon voittaja