"Mitä pahaa hän muka meille voisi tehdä?"
Shan, Darren: Vampyyrin oppipoika
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2008, 3.painos
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: The Vampire´s Assistant
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 125
Pidin tästä kirjasta vielä enemmän kuin edellisestä, sillä siinä riitti toimintaa ja hurjia sattumuksia. Selkäpiitä karmivaa oli etenkin puhumaton, hupullisia sinisiä viittoja käyttävä pikkuväki, joka syö kaikkea lähietäisyydelle sattuvaa lihaa. Kammottava oli myös pikkuväen isäntä, herra Talo, joka huhujen mukaan syö vauvoja suihinsa. Minusta oli mielenkiintoista seurata Darrenin kasvutarinaa, sillä hän joutui kokemaan aikamoisen elämänmuutoksen ja näkemään yksi toistaan karmivampia tapahtumia. Oli surullista lukea, kuinka hän koki joutuneensa täysin ulos ihmisten maailmasta ja pohti jopa kuolemista ihmisyytensä säilyttääkseen.
Kauhukirjat eivät oikeastaan ole minua varten, sillä minulla on liian vilkas mielikuvitus ja koska kirjoissa ei yleensä ole mitään järkevää juonta, vaan pelkästään kauhutekojen kuvailua, mutta muun muassa lapsille suunnattu kauhu on osoittautunut ihan sopivaksi luettavaksi.
Shan, Darren: Vampyyrin oppipoika
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2008, 3.painos
Alkuperäinen julkaisu: 2000
Alkuperäinen nimi: The Vampire´s Assistant
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 125
Puolivampyyri Darren Shan liittyy oppi-isänsä vampyyri Crepsleyn kanssa friikkisirkukseen, sillä elämä tavallisten ihmisten parissa on heille oikeastaan mahdotonta. Darren muistelee kuolemansa lavastamista ja suree perheensä ja ystäviensä menetystä. Hän ei halua menettää kaiken lisäksi myös ihmisyyttään ja kieltäytyy juomasta ihmisten verta, vaikka tietääkin, että se väistämättä johtaa hänen kuolemaansa. Puolivampyyrin elämään sopeutumista helpottaa uudet tuttavat käärmepoika Evra Von, sirkuksen matkaan haikaileva Sam sekä luontoaktivisti J.V., joiden kanssa Darrenilla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kunnes meno käy jälleen kerran liiankin vaaralliseksi.
"´En minä voi´, sanoin. ´Älä ole typerä´, Crepsley ärähti. ´Olet jänistänyt jo kahdesti. Sinun on aika juoda.´ ´En voi!´ minä parahdin. ´Olet juonut eläinten verta´, hän sanoi. ´Se on eri asia. Tämä on ihminen.´" (s.15)
Pidin tästä kirjasta vielä enemmän kuin edellisestä, sillä siinä riitti toimintaa ja hurjia sattumuksia. Selkäpiitä karmivaa oli etenkin puhumaton, hupullisia sinisiä viittoja käyttävä pikkuväki, joka syö kaikkea lähietäisyydelle sattuvaa lihaa. Kammottava oli myös pikkuväen isäntä, herra Talo, joka huhujen mukaan syö vauvoja suihinsa. Minusta oli mielenkiintoista seurata Darrenin kasvutarinaa, sillä hän joutui kokemaan aikamoisen elämänmuutoksen ja näkemään yksi toistaan karmivampia tapahtumia. Oli surullista lukea, kuinka hän koki joutuneensa täysin ulos ihmisten maailmasta ja pohti jopa kuolemista ihmisyytensä säilyttääkseen.
Kauhukirjat eivät oikeastaan ole minua varten, sillä minulla on liian vilkas mielikuvitus ja koska kirjoissa ei yleensä ole mitään järkevää juonta, vaan pelkästään kauhutekojen kuvailua, mutta muun muassa lapsille suunnattu kauhu on osoittautunut ihan sopivaksi luettavaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!