"Pelottaako sinua?"
Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja kolme: Matka
Kirjasarja: Kepler62, osa 3
Muut osat: Osa 1, osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 159
Valtava yleisömeri hurraa, kun lapset astuvat avaruusalukseen ja aloittavat vuosia kestävän matkansa kohti Kepler 62 -planeettaa. He matkustavat ensin avaruusasemalle ja jatkavat siitä matkaa erikoisvalmisteisilla tähtipurjehtijoilla. Ari, Joni ja Marie sekä luutnantti Colin menevät samaan alukseen. Aria kalvaa ajatus, että aikuiset eivät ole kertoneet aivan kaikkea lapsille, mutta takaisinkaan ei ole enää kääntymistä. Arvata saattaa, että matkalla tulee ongelmia vastaan.
Kirja on surumielinen. Lapset ovat lähdössä viimeiselle matkalleen, jolta ei ole paluuta, vaikka kuinka tulisi koti-ikävä. Heillä on vain toisensa lohduttajina. Varsinkin Aria ja Jonia käy sääliksi, sillä heidän lähtönsä kotoa ja omituisesti käyttäytyvän äidin luota oli dramaattinen. Myös yksinäinen Marie surettaa, sillä hänen isänsä vaikuttaa tunteettomalta ja laskelmoivalta tytärtään kohtaan. Kaiken kaikkiaan kirja saa pohtimaan elämää ja olemassaoloa. Avaruus on niin laaja, ettei sitä oikein pysty edes käsittämään. Maapallo on olematon hiukkanen avaruuden mustassa syvyydessä, ja ihminen on vielä olemattomampi. Jokainen on yksin kadotessaan pimeyteen.
Helmet lukuhaaste 2017: 21. Sankaritarina
100 suomalaista kirjaa: 30/100
Parvela, Timo; Sortland, Bjorn: Kepler62: Kirja kolme: Matka
Kirjasarja: Kepler62, osa 3
Muut osat: Osa 1, osa 2
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 159
Valtava yleisömeri hurraa, kun lapset astuvat avaruusalukseen ja aloittavat vuosia kestävän matkansa kohti Kepler 62 -planeettaa. He matkustavat ensin avaruusasemalle ja jatkavat siitä matkaa erikoisvalmisteisilla tähtipurjehtijoilla. Ari, Joni ja Marie sekä luutnantti Colin menevät samaan alukseen. Aria kalvaa ajatus, että aikuiset eivät ole kertoneet aivan kaikkea lapsille, mutta takaisinkaan ei ole enää kääntymistä. Arvata saattaa, että matkalla tulee ongelmia vastaan.
"Sankareita! Sellaisia te olette, ja tässä siitä todiste, kenraali Livingstone heilautti kättään ja virtuaalilehden sivu ilmestyi huoneen seinälle. Heidän kasvonsa täyttivät kuvaruudun." (s.9)
Kirja on surumielinen. Lapset ovat lähdössä viimeiselle matkalleen, jolta ei ole paluuta, vaikka kuinka tulisi koti-ikävä. Heillä on vain toisensa lohduttajina. Varsinkin Aria ja Jonia käy sääliksi, sillä heidän lähtönsä kotoa ja omituisesti käyttäytyvän äidin luota oli dramaattinen. Myös yksinäinen Marie surettaa, sillä hänen isänsä vaikuttaa tunteettomalta ja laskelmoivalta tytärtään kohtaan. Kaiken kaikkiaan kirja saa pohtimaan elämää ja olemassaoloa. Avaruus on niin laaja, ettei sitä oikein pysty edes käsittämään. Maapallo on olematon hiukkanen avaruuden mustassa syvyydessä, ja ihminen on vielä olemattomampi. Jokainen on yksin kadotessaan pimeyteen.
"Hän tunsi hukkuvansa. Tyhjyyteen. Miten tyhjyyteen saattoi hukkua? Mihin silloin hukkuu, jos ei ole mitään?" (s.86)
Helmet lukuhaaste 2017: 21. Sankaritarina
100 suomalaista kirjaa: 30/100
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!