"Hän oli ihmismuotonsa sudenhahmoon vaihtanut"
Kallas, Aino: Sudenmorsian: Hiidenmaalainen tarina
Julkaistu: 2007
Alkuperäinen julkaisu: 1928
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 96
Hiidenmaalla vilisee susia, joiden ajojahtiin metsävahti Priidik ja hänen vaimonsa Aalokin osallistuvat. Kylän väki on huolissaan eläintensä puolesta, sillä sudet ovat hyvin ovelia nappaamaan niitä. Sudet ovat niin viekkaita, että ottavat mukaansa toisinaan myös ihmisiä - eivät syödäkseen, vaan liittääkseen heidät laumaansa. Tämä kylän väen mukaan paholaisesta lähtöisin oleva kirous lankeaa myös Aalon kannettavaksi. Hän alkaa elää uutta salattua elämää öisin ja esittää päivisin kunniallista kristittyä, kunnes totuus paljastuu ja koko kylän väki ryhtyy vainoamaan naista.
Aalo on ajatuksiltaan erilainen kuin muut eikä hän oikein sovi kyläyhteisön muottiin. Hänen tapansa hoitaa eläimiäkin on erilainen. Valitettavasti kyläläiset eivät suvaitse erilaisuutta, vaan vaativat kaikilta samankaltaisia, uskontoon pohjautuvia tapoja. He tarkkailevat kiivaasti toisiaan, jotta kukaan ei poikkea hitustakaan polulta. Kyseiset yksilöt poltetaan roviolla noitina. Kuolema korjaa myös monia viattomia, sillä paholaisen pelko on suurempi kuin armon osoittaminen lähimmäiselle. Poikkeavat teot merkitsevät enemmän kuin ihminen niiden takana.
Minusta tuntui aluksi erikoiselta lukea Kallaksen kirjoittamaa vanhahtavaa tekstiä. Onneksi pääsin pian rytmiin ja lukaisin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Eräässä kohdassa Priidik kuulustelee vaimoaan siitä, missä hän oikein on juoksennellut yöllä. Pysähdyin pohtimaan, että se muistuttaa jollain tavalla Punahilkka satua. Kirjan lopussa jäin miettimään, mikä kirjan sanoma oikein on. Mieleeni nousi päällimmäisenä erilaisuus ja yleisesti hyväksytyistä tavoista poikkeaminen. Selkeästi Aalo kaipaa olla muutakin kuin vaimo ja äiti. Hän haluaisi myös olla seksuaalisesti vapaampi. Hän ei voi mitään erilaisuudelleen, vaan hänen on pakko toimia luontonsa mukaan.
Helmet lukuhaaste 2017: 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
100 suomalaista kirjaa: 26/100
Kallas, Aino: Sudenmorsian: Hiidenmaalainen tarina
Julkaistu: 2007
Alkuperäinen julkaisu: 1928
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 96
Hiidenmaalla vilisee susia, joiden ajojahtiin metsävahti Priidik ja hänen vaimonsa Aalokin osallistuvat. Kylän väki on huolissaan eläintensä puolesta, sillä sudet ovat hyvin ovelia nappaamaan niitä. Sudet ovat niin viekkaita, että ottavat mukaansa toisinaan myös ihmisiä - eivät syödäkseen, vaan liittääkseen heidät laumaansa. Tämä kylän väen mukaan paholaisesta lähtöisin oleva kirous lankeaa myös Aalon kannettavaksi. Hän alkaa elää uutta salattua elämää öisin ja esittää päivisin kunniallista kristittyä, kunnes totuus paljastuu ja koko kylän väki ryhtyy vainoamaan naista.
"Yksi kadotettu ihmislapsi susien seassa viipyi, metsänpetojen kanssa
kanssakäymistä pitäen, ja näin kristityn velvoitukset sekä
armo-osallisuuden unhoittaen." (s.62)
Aalo on ajatuksiltaan erilainen kuin muut eikä hän oikein sovi kyläyhteisön muottiin. Hänen tapansa hoitaa eläimiäkin on erilainen. Valitettavasti kyläläiset eivät suvaitse erilaisuutta, vaan vaativat kaikilta samankaltaisia, uskontoon pohjautuvia tapoja. He tarkkailevat kiivaasti toisiaan, jotta kukaan ei poikkea hitustakaan polulta. Kyseiset yksilöt poltetaan roviolla noitina. Kuolema korjaa myös monia viattomia, sillä paholaisen pelko on suurempi kuin armon osoittaminen lähimmäiselle. Poikkeavat teot merkitsevät enemmän kuin ihminen niiden takana.
"´Päivät ovat päivän askarrusta, mutta yöt yön lepoa varten. Ethän
ennen ole öisin metsiä käynyt?´ Vaan koska Aalo hänen vierellensä
vuoteelle heittyi, niin hän yhä väkevämmin tunsi metsän ja suon hajun
hänen hiuksissansa, niinkuin olisi villi metsänpeto hänen vierellänsä
maannut, eikä yksi nuori vaimonpuoli." (s.53-54)
Minusta tuntui aluksi erikoiselta lukea Kallaksen kirjoittamaa vanhahtavaa tekstiä. Onneksi pääsin pian rytmiin ja lukaisin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Eräässä kohdassa Priidik kuulustelee vaimoaan siitä, missä hän oikein on juoksennellut yöllä. Pysähdyin pohtimaan, että se muistuttaa jollain tavalla Punahilkka satua. Kirjan lopussa jäin miettimään, mikä kirjan sanoma oikein on. Mieleeni nousi päällimmäisenä erilaisuus ja yleisesti hyväksytyistä tavoista poikkeaminen. Selkeästi Aalo kaipaa olla muutakin kuin vaimo ja äiti. Hän haluaisi myös olla seksuaalisesti vapaampi. Hän ei voi mitään erilaisuudelleen, vaan hänen on pakko toimia luontonsa mukaan.
"Mutta vaikka hän näin kauvan aikaa pelvon ja halun vaiheilla viipyi,
niin hän kuitenkin kypsyi kaipauksensa tulessa, niinkuin laiho
helteessä sitä tiimaa varten, kuin tuleva oli." (s.28)
Helmet lukuhaaste 2017: 44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
100 suomalaista kirjaa: 26/100
Tämä on yksi suosikkejani suomalaisista klassikoista. Ehkä tartun tähän taas joskus uudelleen.
VastaaPoistaTäytyy nolona tunnustaa, että tämä on lukematta. Vaikuttaa todella kiehtovalta, joten pistänpäs sen listoilleni!
VastaaPoistaLuin Sudenmorsiamen tammikuussa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen ja ihastuin. Näin hieno suomalainen klassikko, jota en ollut ennen lukenut! Minua viehätti erityisesti tuo vanhahtava kieli.
VastaaPoistaMinulla on Helmet-haasteeseen vielä hakusassa kotimainen klassikko. Tämä olisi ainakin lyhyt luettava. :) Kovasti Sudenmorsianta kehutaan kaikissa lukemissani bloggauksissa. Olen ajatellut, etten ehkä ymmärrä tätä mutta taidanpa rohkeasti kokeilla jossain sopivassa välissä.
VastaaPoistaJösses että siitä onkin kauan, kun olen tämän lukenut. Tarina on mielessä enää hyvin hapuillen, mutta bloggauksesi toi jonkin verran muistikuvia. Joko aika on rutannut muistot tai sitten kokemus on edelleen totta, mutta tämä ei noussut miksikään suursuosikikseni kotimaisista klassikoista. Tosin tuntuu, että lukeneisuuteni niiden osalta on muutenkin aika köykäinen...
VastaaPoistaSudenmorsian on upea teos. Kallaksen paras mielestäni.
VastaaPoista(Sivuhuomautus: Kassarin saaressa Hiidenmaan kainalossa lymyää muuten Aino ja Oskar Kallaksen kesämökkimuseo, jonne on vapaa pääsy. Pieni torppa Kallaksille kuuluneine tavaroineen - huonekaluja, kirjoja, lehtileikkeitä jne. - on pitkälti alkuperäisessä kunnossa. (Ja olen käynyt Aino Kallaksen huussissa.) Romaanista Reigin pappi tunnettua Reigin kylän rappeutunutta pappilaa voi katsastella Hiidenmaalla myös.)
Huisin mielenkiintoinen kirjoitus! Olisin halunnut lukea tämän klassikkohaasteeseen, mutta kirja ei ollut paikalla kirjastossa. Ehdottomsti aion kuitenkin lukea Sudenmorsiamen sitten, kun saan käsiini.
VastaaPoistaKieli vaikuttaa tosiaan katkelmien perusteella hauskalta, mutta myös vähän vaativalta luettavalta. Kun luin muutama viikkoa sitten Aino Räsästä ensi kertaa (kuitenkin pari vuosikymmentä nuorempi teos), kieli tuntui aluksi turhan raskaalta. Mutta nopeasti siihen tottui ja sitten siitä alkoi jollakin tasolla jopa nauttia. Luulen, että myös tässä tapauksessa on niin.
VastaaPoistaLuin klassikkohaasteeseen Kallaksen novelleja ja niissäkin minusta tuo kieli toi mahtavan lisänsä. Kielen myötä sitä siirtyy jonnekin muualle, varhaisempiin aikoihin. Sudenmorsian on minunkin yksi suomalaisen kirjallisuuden suosikkejani. Pitäisi se kyllä jossain vaiheessa tuoda myös blogiin.
VastaaPoistaMinä pidin tästä kovasti, kun sen muutama vuosi sitten luin. Inspiroiduin myös etsimään kirjailijan päiväkirjoja luettavakseni, mutta eivät osuneet sopivasti eteen. Nyt voisi yrittää uudelleen.
VastaaPoistaLuin keväällä Silja Vuorikurun Aino Kallaksen elämänkerran ja hankin silloin myös Sudenmorsiamen, mutta se on vielä lukematta vaikka pieni kirja onkin. Viimeistään ajattelin lukea sen sitten, kun 101 kirjassa on se vuoro loppuvuodesta. Kallas on mielenkiintoinen hahmo ja Vuorikurun kirjaakin suosittelen, vaikka se saisikin olla vähän eläytyvämminnkirjoitettu. Taattua tutkijan tekstiä kuitenkin. Luulin Kallaksesta jotakin tietäväsi, mutta kirja paljasti paljon uutta.
VastaaPoistaMuistan kun luin tämän kirjan. Pidin kovasti Aino Kallaksen tyylistä ja teoksen tiiviistä tunnelmasta. Upea ihmissusitarina lähes kansallisromanttisissa maisemissa, onhan suomensukuinen Viro kuitenkin kulttuurisesti varsin lähellä meitä. Olisin voinut kuvitella Sudenmorsiamen tapahtumapaikaksi Suomenkin. Viro ehkä tekee siitä astetta eksoottisemman, mutta silti tutun.
VastaaPoista