keskiviikko 23. elokuuta 2017

Bandi: Syytös



"Olen kuin lintu häkissä"

Bandi: Syytös: 7 kertomusta Pohjois-Koreasta
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2014
Alkuperäinen nimi: Gobal / The Accusation
Mistä maasta: Pohjois-Korea
Suomentanut: Raisa Porrasmaa

Suomennettu ranskankielisestä laitoksesta La Dénonciation, 2016
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 189


Kirjaan on koottu kommunismin vastaisia kertomuksia Kim Jong-ilin hallitsemasta 1990-luvun Pohjois-Koreasta, joka on sekä poliittisesti että taloudellisesti riippumaton ja omavarainen. Maassa vallitsee kastijärjestelmä, kollektiivisten rangaistusten järjestelmä sekä sosialistisesta taloudesta aiheutunut katastrofitilanne. Kaduilla komeilee jättimäisiä diktaattorin sekä Marxin kuvia, kovaäänisistä kuuluu kansalaisten ylistäviä propagandakertomuksia hallitsijan hyvyydestä ja ruokaa saa kuponkeja vastaan ravinnonjakelukeskuksesta. Kansalaiset asuvat ja tekevät työtä hallituksen määräämässä paikassa. He elävät jatkuvassa pelossa, että yhtäkkiä heidän koko elämänsä muuttuu ja kaikki heille rakkaat ihmiset ja asiat viedään heiltä pois. Valtion etu ja tehtaiden pyörittäminen menevät inhimillisyyden edelle. Kansa on diktaattorin käskyjen mukaan toimiva joukko eläviä kuolleita - vailla omaa tahtoa.

"Edes kuolemalla uhkaamina ihmiset eivät olisi toimineet yhtä tehokkaasti! Vajaassa neljässäkymmenessäviidessä minuutissa kaikkialle kaupunkiin hajaantuneet miljoona ihmistä olivat kokoontuneet aukiolle! Mikä oli tuo kammottava voima, joka saattoi synnyttää noin uskomattoman ilmiön?" (s.27)

"Myong-chol olisi halunnut itkeä kovaan ääneen ja polkea jalkaa. Moinen käytös oli kuitenkin poissuljettua, sillä toisinaan myös nyyhkytykset tulkittiin kapinaksi ja ne saattoivat maksaa itkijän hengen." (s.135)

Diktatuurin alaisina elävät kansalaiset pakotetaan näyttämään onnellisilta, kuuntelemaan tiedotuksia radiosta, osallistumaan erilaisiin paraateihin ja alistumaan puoluevastaavien järjestämiin tarkastuksiin, joissa tarkistetaan heidän uskollisuutensa. Diktaattori Kim Il-sungin kuollessa agentit pitävät kirjaa jokaisen suruajalle sopivasta käyttäytymisestä ja käynneistä muistoalttarilla. Sähkökatkon koittaessa tärkeintä on rynnätä auttamaan diktaattorin kuvien valaisemisessa. Kukaan ei saa matkustaa ilman matkustuslupaa. Alueet, joissa diktaattori kuolloinkin vierailee, on matkustuskiellon alla. Kukaan ei saa kulkea yhtä aikaa junaraiteilla tai maanteillä, mikä aiheuttaa onnettomuustilanteita, kun suuri ihmismassa joutuu pakkautumaan pieniin odotustiloihin - moni ilman ruokaa. Armeijaan määrätyt miehet opetetaan harjoittelemaan tietyn kaavan mukaan. Kaikki, jotka tekevät pienenkin virheen tai esittävät vastamielipiteen tai vain joutuvat valheellisesti syytetyiksi, saavat rangaistuksen. Heille annetaan joko sakkoja, ruoskintaa tai lähetetään työleirille. Myös heidän sukuaan rangaistaan, sillä he alenevat kastijärjestelmässä asemaan, jossa heitä on lupa vainota. Lapset kärsivät eniten, sillä he eivät esimerkiksi pääse opiskelemaan. Kovin rangaistus on teloitus, jota lapsetkin joutuvat todistamaan. Kaikki, joilla menee liiankin hyvin, saavat myös rangaistuksen, sillä puolueen oppien mukaan yksilö ei voi menestyä ilman puolueen ohjausta. Kansalaiset saavat huomata, että diktaattorin antamat lupaukset ovat valhetta ja koko näytelmä on loppujen lopuksi täysin turhaa, sillä kukaan ei voi millään tavalla vaikuttaa omaan kohtaloonsa.

"Sitten päätin, että pakenemme tästä maasta jota vain petturuus, valhe ja tyrannia hallitsevat. Tänne on mahdotonta juurtua, vaikka työskentelisi miten kovaa ja rehellisesti." (s.105)

"´Mitä iloa on lapsista maassa, jossa poika ei edes voi mennä tapaamaan kuolevaa äitiään? Kerro minulle!´" (s.150)

Sain viimein käsiini tämän ajatuksia ja tunteita herättävän kirjan. Kertomuksia lukiessa pohdin propagandan merkitystä ja tarinoiden mahdollista totuuspohjaa. Tiedän vain varmaksi sen, että maasta kerrotut fiktiiviset ja todenmukaiset tarinat ovat hämmentäviä ja käsittämättömiä.

"Eikö teitä pelota todellisuus, joka muuttaa kansalaiset näyttelijöiksi vailla vertaa" (s.50)


Helmet lukuhaaste 2017: 12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja

1 kommentti:

  1. Harvemmin tulee luettua poliittisia kirjoja, mutta tämä kyllä kiinnostaisi kovasti...Pitänee käydä itsekin lainaamassa :) /Tiia

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!