sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ensimmäisiä asioita



Bongasin Elämä on ihanaa -blogista haasteen, jossa muistellaan erilaisia elämän ensimmäisiä asioita.

Ensimmäinen nukkeni on Ninni. Hän on ainakin tärkeä, jos ei ihan ensimmäinen. Ninni on pieni ja hänellä on silmät kiinni. Hänellä ei ole hiuksia paitsi ehkä aaltoilevaa kuviota nukenihossa. Ninnillä on nätti sininen mekko ja valkeaa pehmustetta keskivartalossa.

Ensimmäinen lahjoitukseni on nuorena WWF:lle myyntityöllä keräämäni rahat uhanalaisten eläinten auttamiseksi. Pidin etenkin lapsena paljon eläimistä. Se, kuinka paljon enemmän yritykset hyötyivät rahoista kuin eläimet, onkin sitten toinen asia.

Ensimmäinen kirjani, jota osasin lukea on Aapinen. Luin paljon sekä oman hyllyn että kirjaston kirjoja.

Ensimmäinen spagaattini jäi puolitiehen, sillä minusta ei tullut voimistelijaa. Harrastin muuta urheilua.

Ensimmäinen virheeni ei muistu mieleeni, joten voi olettaa, että tein lapsena tavanomaisia pieniä virheitä, joista tuli opittua, mutta jotka eivät jääneet kummittelemaan mieleen.

Ensimmäinen roolini on luultavasti ollut esikoulun tai ensimmäisen luokan näytelmissä. Myöhemmin pääsin esiintymään aavistuksen isommissa rooleissa näytelmäharrastuksen myötä.

Ensimmäinen lääkärikirjani, jota pääsin tutkimaan oli kodin yleinen opas, jossa oli havainnollisia piirroskuvia vauvan kehityksestä masussa. Seurasin tarkkaavaisen touhukkaana pikkusisaruksen kasvua.



Ensimmäinen ulkomaanmatkani on joko risteily Tukholmaan tai pakettimatka Kanariansaarille.

Ensimmäinen äänilevyni on hämärän peitossa. Tykkäsin kuunnella pop-musiikkia ja klassista musiikkia.

Ensimmäinen lentoni on aiemmin mainitsemalleni Kanariansaarille joskus kolmevuotiaana.

Ensimmäinen kirjeenvaihtotoverini on luultavasti eräs samanikäinen tyttö, jonka löysin kirjeenvaihtoilmoituksen avulla. Myöhemmin kirjoittelin myös ulkomaalaisille kirjekavereille, joiden osoitteita jaettiin koulun välityksellä.

Ensimmäinen työpaikkani on toimiminen seurakunnan kerhonohjaajana rippikoulun jälkeen.

Ensimmäinen ihastukseni on alle kouluikäisenä naapurin poika, jonka kanssa tomerasti totesin meneväni naimisiin.

Ensimmäinen kannanottoni on varmaankin jokin puhe, joka on koulussa pakotettu pitämään.

Ensimmäinen paitapukuni on jäänyt vielä ostamatta.

Ensimmäinen asuntoni on jäänyt myös vielä ostamatta.

14 kommenttia:

  1. Kiva haaste ja hauskat vastaukset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Kysymyksiin saa kaikki halukkaat vastata!

      Poista
  2. Hauska! Ite en muistais läheskään kaikkia :)

    Vilma
    www.eisenenem.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun vierailit blogissani! Kysymyksiin oli tosiaan hauska vastata :)

      Poista
  3. Ihania vastauksia! Näitä on kiva lukea, koska jokaisella on omat ihanat tai vähemmän ihanat muistot tietyistä asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on mukavaa lukea toisten muistoja! :)

      Poista
  4. Itsekin olin joskus idealisti, ja kuuluin joihinkin näihin järjestöihin, jotka suojelevat luontoa yms. Jostain syystä iän karttuessa olen luopunut näistä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Nykyään pyrin arjen pieniin tekoihin.

      Poista
  5. Kiva haaste. :) Tunnustan, että jouduin googlaamaan paitapuvun. Nythän ne taitavat olla kyllä muotiakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :) Paitapuku ihmetytti minuakin aluksi.

      Poista

Kiitos kommentista!