"Ja sitten koittaa kohtalokas joulupäivä." (s.33)
'Hyvin tavallinen murha' on tarina Ernest Gabrielista, joka on syrjäytynyt mies, joka on harrastanut tirkistelyä. Hänen tirkistelynsä kohde on murhattu. Ernest on päättänyt seurata murhan käsittelyä ja osallistua oikeudenkäyntiin, jossa syytetään murhatun miesystävää, jonka Ernest tietää olleen poissa murhan tapahtumahetkellä. Novelli on kaiken kaikkiaan inhottava.
"Kaikki oli käynyt sattumalta." (s.42)
"Boxdalen perintö" seuraa komisario Dalglieshin selvitystyötä. Hänen tehtävänään on paljastaa, onko kaniikin isotäti Allie aikoinaan myrkyttänyt aviomiehensä. Vaiherikkaan työn jälkeen paljastuu yllättävä totuus.
"Nuoko ovat murhaajan kasvot?" (s.84)
"Joulun kaksitoista johtolankaa" on ennalta-arvattava ja tylsähkö tarina Helmut Harkervillen sedästä, joka on miehen mukaan tehnyt itsemurhan. Komisario Dalgliesh huomaa kaksitoista asiaa, jotka eivät käy kertomuksen kanssa yksiin ja paljastaa totuuden.
"Olen hiukan kysellyt teistä, ylietsivä. Vähän mutkikasta näin joulun aikaan, mutta joku sentään oli Lontoossakin hengissä ja selvin päin." (s.116)
Tarinat ovat helppolukuisia ja Agatha Christiemäisiä. Ne eivät välttämättä ole mieleenpainuvia, mutta hetkellisesti viihdyttäviä. Tarinoiden parhaana puolena näkisin henkilöiden vahvan kuvauksen.
Teos on malliesimerkki ja konkreettinen todiste siitä, että lukunautinnon takaamiseksi ei tarvitse ranteet nirskuen ja natisten jumittaa tiiliskiveä kätösissään, vaan pienikin voi olla laadukasta, korkealuokkaista ja viihdyttävää, kun sen - kuten on laita P.D. Jamesin - osaa!
VastaaPoistaNeljä hallittua ja eleganttia novellia ja neljä mainiota yllätystä tuottavat - kiitos myös Jaakko Kankaanpään hyvän suomennoksen - tulokseksi täyspainoisen ja -täyspäisen dekkariannin ja lukunautinnon:)