Evangeline Fox janoaa rakkautta. Hän haaveilee menevänsä naimisiin Lucin kanssa, mutta pettyy karvaasti kuullessaan miehen vievän vihille sisarpuoli Marisolin. Evangeline ryntää rukoilemaan häiden estämisen puolesta Herttaprinssin kirkkoon, sillä hän uskoo, että prinssi jos kuka tietää kaiken menetetystä rakkaudesta. Apu ei saavu ilman kovaa hintaa, mutta Evangeline on valmis maksamaan seurauksista.
"Välillä hän kyllä tunsi olevansa itsekin kuin perähyllyn pölyinen vanha kirja. Nide, joka oli aikoinaan ollut suosittu mutta jota kukaan ei enää huolinut." (s.55)
Evangeline on teinityttö, joka nauttii huomion keskipisteenä olemisesta. Hän janoaa seikkailuja kuunneltuaan koko lapsuutensa nyt jo edesmenneen äitinsä satuja mystisestä Pohjolasta. Kirottuja tarinoita, jotka maagisesti keskeytyvät juuri ennen loppuratkaisua. Evangeline tarvitsee rakkautta millä hinnalla hyvänsä. Sitä etsiessään hän kuvittelee olevansa koskematon ja ikuinen. Hän tekee jatkuvasti virheitä ja moraalittomia päätöksiä. Hän ei kaihda mitään synkkää tai epäilyttävää. Hän luottaa prinssin pelastavan itsensä ja saavansa onnellisen lopun. Ymmärrettävää, kun elää maailmassa, jossa on loputtomasti loppuja.
"Hän kaipasi todellista rakkautta, sellaista jonka voima kykenee murtamaan loitsun -" (s.268)
Kirja on suunnattu nuorille, jotka rakastavat lukea seikkailuista ja pahoista pojista ja tykkäävät leikkiä pukuleikkejä. Tarina on elokuvallinen ja nopeatempoinen. Tekstin lomassa on lehtijuttuja, mikä katkaisee tarinaa ja tuo vaihtelua. Romantiikka saa hormonit hyrräämään. Lukija voi kuvitella itsensä Evangelinen paikalle toinen toistaan jännittävämpiin ja kiehtovampiin tilanteisiin. Kukapa ei haluaisi tuntea olevansa erityinen.
"'Se johtuu siitä, että olette etsinyt väärästä paikasta.'" (s.171)
Garber on keksinyt ainutlaatuisen ja vinoutuneen maailman luotuaan ensin Caravalin, sitten Valendan ja nyt Pohjolan. Ne viekoittelevat vierailijat luokseen valheellisilla lupauksillaan ja paholaismaisilla houkutuksillaan. Olisin itse erittäin mielelläni tutkinut lisää Torneilla sijaitsevia maagisia kauppoja, availlut useampia kaaria, nuuhkinut ihmeellisiä tuoksuja, pakahtunut taianomaisten herkkujen määrästä ja tietysti lukenut Susilinnan kirjaston kirjoja. En malta odottaa jatko-osan ilmestymistä, sillä eniten minua kiehtoi Pohjolan ensimmäisen kuningasperheen kohtalo ja Evangelinea koskeva ennustus. Kohtaloista puheen ollen. Nyt seuraa juonipaljastuksia. En olisi ikinä osannut arvata, että yksi Kohtaloista on vampyyri. Rakastan vampyyritarinoita, mutta en ole varma, sopivatko kyseiset olennot Pohjolaan. Toisaalta ne ovat perinteisiä taruolentoja, ja Pohjola vaikuttaa tarinoiden alkukodilta.
"Kujalla oli vain yksi ovi, jota koristi pääkallorinki, ja se pani ajattelemaan, ettei täällä puuhattu ainakaan mitään tervehenkistä." (s.146)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!