keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Birchin perhe viettää joulun karanteenissa, sillä lääkärinä toimiva tytär on altistunut haagvirukselle. Neljän seinän sisällä pitkästä aikaa yhdessä oleminen ei ole helppoa. Arvata saattaa, että draamalta ja salaisuuksien paljastumiselta ei voi välttyä.

"Kotiinpaluu voi olla yksinäistä." (s.145)

Perheen äiti Emma salaa vakavaa sairauttaan, isä Andrew lehtolastaan, Olivia poikaystäväänsä ja Phoebe parisuhdeongelmiaan. Kirja on ennen kaikkea juonivetoinen. Birchin perhe käy läpi koko tunneskaalan.

"Mitä helvettiä hän sanoisi? Hän oli keskellä kohtausta ilman käsikirjoitusta - täysin harjoittelemattomana ja valmistautumattomana." (s.189)

'Booklist' on todennut, että kirja koskettaa heitä, jotka taantuvat lapsuudenkodissaan. Henkilöiden keskinäistä kanssakäymistä ja sen muutosta on kiinnostava seurata. Heillä on toisistaan tietynlaiset mielikuvat, mitkä eivät enää pidä paikkaansa. Henkilöiden suhtautuminen toisiinsa luonnollisesti muuttuu ja syvenee.

"'Onhan tämä sokki, muruseni, mutta olemme kaikki aikuisia.'" (s.266)

Kiinnitin kirjaa lukiessani huomioni syömiseen. Phoebe laskee kaloreita, ja Olivia on erittäin laiha, mistä sisko on kateellinen. Laihuus on jopa vienyt pois hänen kuukautisensa. Andrew on ruokakriitikko, mutta silti 'superlaiha'. Emma purkaa tarmonsa ruoan laittamiseen, mikä oli hänen haaveammattinaan ennen tyttöjen syntymää. Hänen tavoitteenaan on tehdä perheenjäsenille täydellinen ateria, mutta se on vaikeaa etenkin, kun mies on tottunut Michelin-ravintoloihin. Olivian mielestä äiti pakkosyöttää häntä kuin syöttöhanhea, mikä on aika kielteinen mielikuva syömisestä. Ruoka liitetään tarinassa tunteisiin ja ympärillä tapahtuviin asioihin. Syömisessä on sääntöjä, kuten että surun keskellä syöminen on epäkunnioittavaa. Ihmettelin, miten syömiseen liittyvät säännöt ovat syntyneet. Ihmisen pitää syödä. Syömätön ihminen ei ole toimintakykyinen. Hän ei voi auttaa toista ihmistä kriittisessä tilanteessa, jos hän ei huolehdi itsestään. Syömättömyydessä, silloin kun ihmisellä on tarve syödä, ei ole mitään järkeä. Jokaisella on lupa syödä.

"Yleensä syömässä oli enemmän ihmisiä, koska Emma kutsui mielellään talon täyteen. Vieraat saivat kotiväen käyttäytymään paremmin." (s.67)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!