Upporikas Etelä-Afrikassa omaisuutensa koonnut vanhus Simeon Lee kutsuu sukunsa viettämään kanssaan joulua. Syy ei ole lähimmäisenrakkaus, vaan halu pitää toisia pilkkanaan. Varsinkin ilmoittamalla, että haluaa joulun ja uudenvuoden välillä muuttaa testamenttiaan. Ilta päättyy Simeon Leen murhaan, jossa on useita merkillisiä yksityiskohtia. Tarvitaan Hercule Poirot selvittämään tapaus.
"Minä olen vanha ja sairas, niinhän ne sanovat, mutta en sentään ole vielä ihan lopussa! Ohhoh, vanhassa maantierosvossa on sentään vielä paljon elämää. Ja elämässä on vielä paljon hauskuutta!" (s.45-46)
Kiinnitin kirjan alkupuolella huomioni miesten tyyliin puhua naisista jokseenkin inhottavasti. Etenkin sukulaismies, joka muun muassa haaveilee sukulaistytöstä seksuaalisesti, mikä on erittäin inhottavaa ja epäsopivaa. Kirjan edetessä löytyy syy kuvaustavalle. Tarina perustuu keskusteluille, joten en usko, että se on kovinkaan mieleenpainuva. Voisin siitä syystä kuvitella voivani lukea kirjan uudestaan muutamien vuosien päästä joulun alla, vaikka kirja ei kovin jouluinen lopulta olekaan.
"Mainio keksintö, tämä joulu! Vahvistaa perhetunnetta ja tuo esille meissä piilevän hyvän." (s.76)
'Simeon Leen testamentti' on kiehtova ja vähäeleinen suljetun paikan mysteeri. Hercule Poirot viettää aikaa murhan tapahtumahetkellä paikalla olleiden kanssa ja päättelee tietysti murhaajan henkilöllisyyden. Täytyy sanoa, että en olisi koskaan osannut arvata. Agatha Christie on ollut yksi suosikki kirjailijoistani varhaisnuoruudesta asti.
"Näytätte kaikki niin synkiltä. Mikä on hätänä?" (s.75)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!