Kayla Green matkustaa New Yorkin toimistoltaan Vermontiin tehtävänään luoda täydellinen markkinointisuunnitelma konkurssin partaalla keikkuvalle Snow Crystalin lomakohteelle. Hän haaveilee työn teosta syrjäisessä lomamökissä kaukana suurkaupungin jouluhulinasta. Perheyrityksen johtajana häärivä Jackson O'Neil on päättänyt toisin. Hän vetää Kaylan keskelle joulun ihmemaata piparien leipomisineen, kuusen koristeluineen ja rekiajeluine kaikkineen. Jackson ihastuu Kaylaan ensi silmäyksellä ja tekee kaikkensa saadakseen jäänkovan bisnesnaisen sulamaan.
Tarinaa hallitsee muutoksen pelko. Jacksonin isoisää ahdistaa sitoa oma pojanpoikansa omaan unelmaansa, joka ei edes näytä enää samalta kuin ennen. Hän ei ymmärrä moottorikelkkojen ja lasketteluhissien päälle, sillä hän on tottunut vaelluskenkiin ja koiravaljakoihin. Pelko saa toimimaan vihamielisesti ja hävyttömästi. Kayla pelkää puhua henkilökohtaisista asioista ja näyttää oman todellisen minänsä. Hän piiloutuu ammattimaisen, hajuttoman ja mauttoman työroolin taakse, minkä avulla hän on saanut kokea hyväksyntää. Ulkopuolisuus on hallinnut koko hänen elämäänsä. Kayla ei uskalla olla näkyvä ja hyväksytty omana itsenään.
"Kayla ei toivonut muuta, kuin että joulu olisi mahdollisimman pian ohi." (s.18)
Näennäisen sympaattisessa, humoristisessa ja romanttisessa tarinassa on ongelmakohtia. Ne liittyvät kauneusihanteisiin ja miesten käytösmalleihin. Kaylalle työ on koko elämä. Hän ei nuku. Hän ei syö mitään. Ei etenkään aamiaista. Hän on laiha ja pienikokoinen. Lukija saa kuulla Kaylan epäterveistä tavoista aina uudestaan ja uudestaan. Ei kukaan jaksa tehdä töitä nukkumatta ja syömättä. Ei kukaan selviä hengissä nukkumatta ja syömättä. Lihominen on kauhistus. Lihavalta näyttäminen esimerkiksi toppahousuissa on kamalaa. Lettuja saa syödä vain jos on tehnyt mittavan urheilusuorituksen. Jackson vie ja Kayla vikisee. Mies ei usko, kun Kayla sanoo toistuvasti ei. Hän ei kunnioita Kaylan asettamia fyysisiä tai henkisiä rajoja, vaan kokee oikeudekseen jatkuvasti ylittää ne. Hän haluaa pelastaa Kaylan ja muokata hänestä haluamansa laisen. Hän esimerkiksi irrottaa kysymättä naisen hiussoljen, jotta hiukset ovat vapaina. Hän haluaa pukea naisen tietynlaisiin vaatteisiin. Hän odottaa, että Kayla olisi nauravainen. Rakkaudesta se hevonenkin potkii ja silleen. Kayla toteaakin, että siitä tietää, että mies on ihastunut, kun tämä puhuu karhealla ja vaarallisella äänellä. Ikävää, että hän ajautuu toksiseen suhteeseen varsinkin kaiken sen jälkeen (ja ehkä juuri sen vuoksi), mitä hän on elämässään kokenut, vaikka tarinassa nähdäänkin tilanne näennäisesti toisin.
"Jackson tiesi, mitä halusi, ja sai sen." (s.111)
Elizabeth ja ranskalainen kokki Elise ovat suosikkejani. Heidän joulupuuhasteluistaan on hauska lukea. He ovat molemmat osaavia naisia. Etenkin Elise osaa pitää puoliaan. Perheen nuorimmainen, Jess, herättää toivoa paremmasta ja nykyaikaisemmasta huomisesta positiivisella voimakastahtoisuudellaan.
Joku, joka ei odottanut joulun olevan iloa ja onnea?" (s.9)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!