Luther ja Nora Krank eivät vietä joulua tänä vuonna, sillä he lähtevät risteilylle. He ovat saaneet tarpeekseen joulustressistä. Uutinen aiheuttaa kanssaihmisissä vastareaktion. Ei tule kysymykseenkään, että Krankit eivät viettäisi joulua! He ovat aina tilanneet partiolaisilta kuusen. He ovat aina ostaneet poliiseilta kalenterin ja pelastajilta hedelmäkakkuja. Ystävät on aina kutsuttu aaton juhlaan. Naapurit ovat aina havitelleet yhdessä parhaan joulukadun palkintoa. Työpaikan juhlista puhumattakaan. Kestääkö Lutherin ja Noran suunnitelma? Mikä on perimmäinen syy sille, että pariskunta haluaa jättää tämän joulun väliin?
"Päätös jättää joulu huomiotta lujittui Lutherin mielessä entisestään aina kun muut yrittivät loukata hänen oikeuttaan tehdä niin kuin halusi." (s.74)
Joulu on rauhatonta ja kiireistä aikaa. Yksi riitelee perheensä kanssa kuusta koristellessa. Toinen taittaa niskansa kiinnittäessään valoja katolle. Kolmas menettää hermonsa ruokakaupan tungoksessa ja liikenneruuhkassa. Jokainen kynnelle kykenevä saapuu kerjäämään rahaa hyväntekeväisyyteen. Joulu nielee rahaa kaikkeen turhaan kuten hyödyttömiin lahjoihin ja pian poisheitettäviin kortteihin. Joulu on harmaita hiuksia aiheuttava rituaali, joka jokaisen on pakko suorittaa. Ei vastaväitteitä. Joulu on oman mielenterveyden menettämisen ja turhanpäiväisen kuluttamisen aikaa.
"Miksi oli niin vaikeaa tanssia edes joskus oman pillinsä mukaan? Tehdä jotakin sellaista mitä kukaan muu ei ollut uskaltanut tehdä?" (s.125)
Luther ja Nora ovat päättömiä. He arvottavat ihmisiä tumman ihonvärin perusteella, vaikka samaan aikaan pyrkivät tummentamaan omaa ihoaan solariumissa. He yrittävät laihduttaa itsensä rantakuntoon, mutta haaveilevat nimenomaan risteilylaivan buffetpöydässä istumisesta. He tyrmäävät joulun täysin, vaikka ovat aina osallistuneet joulun viettoon samoin rutiinein. Lutherin ja Noran ajattelu ja teot eivät käy järkeen. He hakevat paikkaansa ja kulkevat äärilaidoista toiseen. Heidän elämänsä on kohdannut kriisin. Heidän yhteisönsä on kohdannut kriisin. Joku on alkanut ajatella omilla aivoillaan, poiketa joukosta ja toimia toisin kuin on totuttu. Se on uhkaavaa. Erilaisuus on pelottavaa. Hyväksyttyyn muottiin tulee pyrkiä. Irtautuminen on haastavaa, jos ei mahdotonta.
"Tarvitsemme lomaa. Vapaata edes yhtenä vuonna." (s.39)
Lutherin ja Noran tarina on hulvaton. Meno käy sivu sivulta villimmäksi, kunnes kaikki menee aivan yli. Mahtava tarina yhteisön voimasta pahimmillaan ja parhaimmillaan. Mielestäni kirja on oivallinen, sillä se herättää paljon ajatuksia ja monia eri tulkintoja. John Grisham tekee joulusta viimeisen päälle pilaa. Tämä on kirja, jota ei kannata ottaa kirjaimellisesti.
Mielestäni jokainen saa juhlia joulua kuten haluaa ja ihmisten on kunnioitettava päätöstä. Juhla tulisi suunnitella yhdessä sen sijaan että yksi perheenjäsen sanelee kaiken. Ääripäihin menemisen sijasta kannattaa etsiä keskitietä: säilyttää omassa joulun vietossa itselle merkitykselliset asiat ja jättää stressaavat pois. Tärkeintä on pysyä sekä itselleen että läheisilleen rehellisenä, kunnioittavana ja avoimena.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!