Kirsi Kunnas: Yön äänet

Runokokoelman runoissa liikutaan öiseen aikaan. Kuu loistaa ja ihmiset uneksivat. Eläimet ja satuolennot puuhastelevat yön äänimaisemaa luoden.

"Vaan kaikki jotka kuuluvat päiväseen aikaan

kuun tieltä väistyvät unen taikaan." (s.15)

Minulla on kolme lempirunoa. Kirsi Kunnaksen runossa 'Peikko ja kuu' peikko ihmettelee kuuta, joka heijastuu suosta ja onkin yhtäkkiä kuusen latvassa. R. L. Stevensonin ja Kirsi Kunnaksen kääntämässä runossa 'Unien maa' kerrotaan päivien leikeistä ja unien taianomaisista seikkailuista. Erik Blombergin ja Kirsi Kunnaksen kääntämässä runossa 'Älä pelkää pimeyttä' pohditaan, kuinka valoa ei ole ilman pimeää.

"koskaan en päivisin kuulla saa

Unien maitten soittajaa." (s.36)

Jenny Lucanderin kuvitus luo yöllistä tunnelmaa. Se on taianomaista, eläväistä ja unenomaista. Värit ja sijoittelu poikkeavat totutusta. Kaikki on sadunomaista.

"vain pimeyden kautta

voi valo esiin tulla." (s.41)

Voisin kuvitella, että kirjaa on mukava lukea lasten kanssa ennen nukkumaan menoa muutama runo kerrallaan. Kirjaa voi selata edestakaisin ja viipyillä oman lempirunon äärellä. Runot saattavat helpottaa nukkumaanmenon tuomaa jännitystä.

Huomasin kirjan Sinebrychoffin museossa 'Yö' näyttelyssä sijainneessa lukunurkkauksessa ja päätin lainata sen kirjastosta.