Kevät on saapunut. Panu ja Rami leikkivät yhdessä purolla, kunnes on aika mennä kotiin. Rami kirmaa isänsä kanssa vappupallo ostoksille, kun taas Panu saa tyytyä kivien maalaamiseen, sillä vappupallot maksavat liikaa. Panu pitää kivien maalaamisesta, kunnes hänet valtaa ajatus epäreiluudesta. Häntä harmittaa, että hän ei koskaan saa mitään.
"'Lasten pitää aina leikkiä reilusti ja jakaa tasan', Panu nyyhkytti. 'Miksi aikuiset ei tee niin?'"
Lapsille on tärkeää olla samanlainen kuin muut lapset. He haluavat kuulua joukkoon. He haluavat tehdä samoja asioita ja leikkiä samoilla leluilla. He haluavat jakaa kaiken tasan. Panu keskustelee äitinsä kanssa elämän epäreiluudesta. Hän ei ymmärrä, miksi Ramilla on niin paljon tavaraa ja miksi Rami pääsee sirkukseen ja ulkomaille. Hän ei saa edes yhtä ilmapalloa, vaan joutuu vetämään ainaista kiveä perässään. Äidinkin mielestä tilanne on epäreilu. Hän lohduttautuu ajattelemalla, että he ovat rikkaita näkymättömällä tavalla. Heillä on ideoita ja kyky haaveilla.
"Puron kevätsolina vei osan murheesta pois."
Lastenkirja kertoo lapsiperheköyhyydestä lapsille sopivalla tavalla. Köyhyys nostattaa monenlaisia tunteita. Kipein niistä on ulkopuolisuuden tunne. Panu jää paitsi asioista, mitä huomaa kaverin kokevan. Lapsen on hyvä tietää, että syy ei ole hänessä, vaan aikuisissa, tarkemmin ottaen poliittisissa päätöksissä.
"'Jos mä saisin päättää, tekisin maailmasta reilun kaikille', hän julisti."
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!