Terhi Rannela: Frau

"Henkiin jääminen oli rohkeuden suurin teko."

Rannela, Terhi: Frau
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Karisto Oy
Sivumäärä: 232

Kirja sisältää sekä todellisia että keksittyjä henkilöitä ja tapahtumia. Erich Richter haastattelee Linaa koskien hänen edesmennyttä aviomiestään, SS-kenraali Reinhard Heydrichia, joka toimi nykyisen Tsekin alueella käskynhaltijana. Mies oli vastuussa Tsekkoslovakian saksalaistamisesta, minkä seurauksena ihmisiä vangittiin ja teloitettiin. Lontoossa paossa ollut Tsekkoslovakian hallitus salamurhautti miehen vuonna 1942. Tapahtumasta seurasi ajojahti, jonka seurauksena Lidicen kylää syytettiin vastarintaliikkeen jäsenten suojelemisesta. Kaikki miehet teloitettiin ja naiset ja lapset vietiin keskitysleireille. Kylä ryövättiin ja lopuksi poltettiin.

"En ole vakuuttunut, ovatko vaimot ja lapset yleisesti ottaen kiinnostavia. Miehet pyörittävät historian rattaita, niin on aina ollut ja tulee olemaan, se on biologinen tosiseikka. Naiset istuvat kyydissä. Mutta poikkeustapauksiakin on." (s.23)

Kirjan Lina on epäluotettava ja omaa rooliaan korostava ihminen. Hän kertoo miehestään ja kodistaan yläluokkaisen ihmisen ylpeydellä. Hän muistelee kalliita tavaroita, puutarhaa ja palvelijoiden määrää. Lina nostalgisoi ja sensuroi asioita omaksi parhaakseen. Hän kuvailee aikakautensa ajattelumaailmaa ylpeyttä äänessään. Hän arvostaa äitiyttä ja kodinhoitoa yli muiden asioiden, sillä hänen mielestään se on naisen sukupuoleen ja arvomaailmaan kuuluva asia. Hän toteaa, että naisen tehtävänä on varmistaa koti, jossa mies voi vain olla. Lina sanoo myös, ettei tunne syyllisyyttä mistään, sillä hänen omatuntonsa on puhdas. Hän kokee, että ennemminkin häneltä pitäisi pyytää anteeksi, sillä hänelle tehtiin vääryyttä. Linan itsestään maalaama kuva alkaa rapistua, kun selviää, että hän ei ollutkaan uskollinen leski, vaan meni uudestaan naimisiin suomalaisen Mauno Mannisen kanssa. Lina toteaa saaneensa tappouhkauksia ja kärsineensä liiketoimien sabotoinnista, joten hän tarvitsi miehen tukea. Suurin ylpeydenaihe, kaunis talo oli vallattu toiselta suvulta, jonka tavarat oli tuhottu. Kuuluisa puutarha oli enemmän palvelijoiden kuin omaa aikaansaannosta. Aviomieskin viihtyi enimmäkseen joko töiden tai vieraiden naisten parissa. Lina on pelottavan kaksinaamainen. Hän on yhtä aikaa antisemiitti ja kansallissosialisti, mutta samalla kieltää loppuun asti tietävänsä mitään ihmisten kärsimyksistä ja kohtaloista. Pelottavaksi Linan tekee se, ettei oikein tiedä, uskooko hän todella omaan harhaiseen käsitykseensä omasta maailmastaan ja menneisyydestään.

"Perinteinen nainen, aikakautensa asenteiden vanki tai kenties pikemminkin niiden syleilijä, mutta silti muutaman askeleen muita edellä." (s.56) 

"Tämä aika ei hyväksy toisinajattelijoita." (s.24)

Kirjan tapahtumat koostuvat Linan ja Erichin keskusteluista, Lidicen kylän tilanteen kuvailusta sekä salamurhan tehneen joukkion pakomatkan seuraamisesta. Mieleeni jäi kammottavan elävästi kuvaus eräänlaisesta kidutuksesta, niin sanotusta elokuvateatterista, jossa vartioitujen ihmisten täytyi istua hievahtamatta paikallaan. He eivät tienneet, mitä heille tulisi tapahtumaan, joten heidän aivonsa alkoivat tehtailla erilaisia versioita tulevista tapahtumista. He siis näkivät elokuvaa omassa mielessään.

 

"Ajattelulla oli rajat kuin taululla kehykset, vaikka ihminen luuli olevansa vapaa ja erityinen. Mitä tiettynä aikana oli mahdollista ajatella ja mitä ei?" (s.116)

"Ainoastaan ne, jotka jäivät jäljelle, kärsivät. Vainajilla ei ollut taakkoja." (s.156)

Tykästyin Terhi Rannelan tyyliin kirjoittaa historiallisista tapahtumista. Kaikki kuvatut tilanteet tuntuivat uskottavilta. Kirjan aihe kiehtoo ihmisiä, sillä on mahdotonta ymmärtää, miksi joku on voinut kannattaa kammottavia aatteita ja tehdä lukuisille ihmisille sanoinkuvaamattoman paljon pahaa.

"Ei ihmisellä ole oikeutta määrittää toisen elämän pituutta." (s.185)

Helmet lukuhaaste 2018: 37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi