torstai 22. joulukuuta 2016

Sara Medberg: Kreivin käsivarsilla



"Mutta enhän edes tunne teitä!"

Medberg, Sara: Kreivin käsivarsilla
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Books on Demand GmbH
Sivumäärä: 195


1800-luvun alun Pohjolassa vallitsee myrskyinen syysilta. Tuntematon mies kolkuttaa kartanon oveen, jonka lakeija suuntaa avaamaan. Tilanteesta häkeltynyt neiti Isabella Ehrenfelt kierähtää alimmat porrasaskelmat alas suoraan raamikkaan herrasmiehen jalkoihin. Mies väittää olevansa Isabellan holhooja kreivi Constantin ja tulleensa noutamaan neidon mukaansa. Kotilinnaan seikkaperäisen matkan jälkeen saavuttuaan ja matkan rasituksista toivuttuaan Isabella saa kuulla, että hänen on naitava kreivi oman turvallisuutensa tähden.

"Tyytyväisesti huokaisten Isabella nukahti uudelleen. Hän ei aavistanut, että varjomainen hahmo loikkasi äänettömästi alas linnanpihaa kiertävän muurin päältä. Se lipui kalliojyrkänteen laidalla kasvavien pensaiden lomaan ja katosi näkyvistä. Pian etäältä kuului kavioiden kumua." (s.39)

Tästä pohjoismaisesta tuhkimotarinasta ei puutu romantiikkaa eikä jännitystä. Viattoman ja lapsekkaan neiti Isabellan tarinaa ryysyistä rikkauksiin on ihastuttavaa seurata. Hän nauttii vaaleanpunaisessa makuukamarissaan loikoilusta, ostoksilla käymisestä, sokerileivosten syömisestä ja kutsujen emännöinnistä. Ajoittaisesta päättäväisyydestään huolimatta hän on jatkuvasti niin ´neitoa pulassa´ kuin olla ja voi, mikä luultavasti johtuu tottumisesta holhoojajärjestelmään, joka saattaa naimattomat naiset miehistä riippuvaisiksi. Kreivi Constantin puolestaan käyttäytyy synkkämielisesti, varautuneesti ja kaksijakoisesti neitoa kohtaan. Hänen toiminnassaan ei välillä ole mitään logiikkaa, mutta kuten arvata saattaa, kirjalla on aika ennalta-arvattava loppu.

 "Isabella vaikeni äkisti kun hän kääntyessään lähteäkseen huomasi kreivi Constantinin seisovan aivan takanaan. Kreivin katseesta kuvastui sellainen pidätelty kaipaus, että Isabellan sydän teki hurjan hypyn." (s. 147-148)

Maisemat, puvut, ruoat, sisustus sekä ajalle tyypilliset tavat on kuvailtu elävästi ja kauniisti. Tapahtumissa on pienoista neitietsivämäistä epäuskottavuutta, ja kirja olisi toiminut mielestäni ihan hyvin ilman turhia Jane Austen viittauksiakin (paitsi jos ne olivat välttämättömiä ja vaadittuja Medbergin akateemisen tutkimusaiheen kannalta - hän käsittelee teoksessaan tutkimusaihettaan - "tyttöjen kasvatusta ja nuorten naisten elämää 1700- ja 1800- luvuilla - kaunokirjallisesta näkökulmasta"). Voin suositella kirjaa kaikille vaaleanpunaisesta hattarasta, historiasta, seikkailuista ja romantiikasta pitäville!

2 kommenttia:

  1. Kohta loppuu kiire, lento
    Alkaa Joulun aika rento.
    Hiljaisuutta kuulostele,
    nuku, syö ja nautiskele.
    Kunnossa on silloin kuosi,
    kun taas alkaa Uusi Vuosi!
    Hyvää Joulua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos jouluisesta runosta. Ihan liikutuin. Rauhallista joulua

      Poista

Kiitos kommentista!