sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Lumottu



"Silje oli liian kokematon tietääkseen, että miehen ei tarvinnut turvautua noitakeinoihin saadakseen naisen sydämen sykkimään kiivaammin. Se tapahtui aivan itsestään, ja sydän valitsi vain harvoin helpoimmat vaihtoehdot."

Sandemo, Margit: Jääkansan tarina: Lumottu (1.osa)
Julkaistu: 1994
Alkuperäinen julkaisu: 1982
Mistä maasta: Norja

Suomentanut: Helene Butzow
Kustantaja: Oy Kirjaviihde - Boknöje AB
Sivumäärä: 253


Eletään vuotta 1581 ruton ja köyhyyden leimaamassa Trondheimissa Norjassa, joka kuuluu korkeita veroja asettavalle Tanskalle. Orpo ja koditon Silje Arngrimsdotter vaeltaa kujilla kylmissään ja nälissään. Hän pelastaa kulkunsa varrella ruttoon kuollutta äitiään itkevän tytön sekä metsään hylätyn vauvan. Silje pyrkii lasten kanssa ruumisrovion luokse lämmittelemään, kun hän kohtaa pedonkaltaisen miehen, joka pyytää hänen apuaan. Hänen on pelastettava komea kapinaliikkeeseen kuuluva mies kidutukselta ja hirsipuulta näyttelemällä tämän vaimoa. Tapahtumat vyöryvät eteenpäin, jolloin Silje huomaa olevansa matkalla uuteen kotiin uusien huollettaviensa kanssa.

 "Hän ei ollut enää lapsi. Kaikki hänen kuvitelmansa ilman halki lentävistä hengistä olivat pelkkää mielikuvitusta. Hän itse manasi ne henkiin, todellisuudessa niitä ei ollut olemassakaan. Ja mitä taas tuli kansan juttuihin kauheasta Jääkansasta, ne eivät olleet mitään muuta kuin keino pitää Silje kaukana tuntureista. Eikä hänen tarvitsisi sinne mennäkään. Lähtisikö hän tosiaankin ainoana matkansa aikana löytämästään turvapaikasta vain joidenkin lapsellisten ajatusten vuoksi?" (s.49)

Luin Jääkansan tarina kirjoja viimeksi nuorena, sillä ystäväni luki niitä ja suositteli niitä myös minulle. Aika on selkeästi sumentanut muistot, sillä en muistanut kirjojen olleen näin kuumia - ja huonoja - ja ärsyttäviä. Kirja on siis tyypillistä kioskikirjallisuutta, jossa kirjoitusvirheiden lisäksi vilisevät irstaat viittaukset ja kielletyt rakkaudet ripauksella noituutta. Silje kuvataan tietysti neitsyeksi sekä siveäksi, nöyräksi, ymmärtäväiseksi, naiviksi, viattomaksi, hyväuskoiseksi, ujoksi ja haavoittuvaiseksi. Hän on myös muiden seudun ihmisten tapaan hyvin uskonnollinen. Siljen naiseus puhkeaa kukkaan, jolloin hän alkaa nähdä ankaran kotikasvatuksensa vastaisia häpeämättömiä ja kiellettyjä unia sekä maalata häveliäitä kuvia. Miehet muistuttavat tuon tuostakin Siljelle, missä hänen paikkansa on ja miten hänen tulee toimia ´kuten naiselle sopii´. Naisten on myös annettava miehille kamalimmatkin teot anteeksi, sillä ´ne ovat vain poikamaisia kujeita´. Häntä kutsutaan usein alentavasti lapsi kullaksi tai tyttölapseksi. Kaikki seudun miehet ovat eläimellisiä ja lähenteleviä Siljeä kohtaan, ja moni yrittääkin hyökätä hänen kimppuunsa. Silje kokee, ettei hän ole kotiäiti tyylinen ihminen, vaan aistillinen ja peloton taiteilija. Hänen kohtaamaansa miestä puolestaan kuvataan ihmispedoksi, pakanallisten muinaisaikojen hahmoksi sekä erittäin leveäksi ja isoksi kaikilta ominaisuuksiltaan. Siljen mielestä hän on avuton ja suojaton ilman miestä rinnallaan. Kirjassa on siis omanlaisensa kielletyn rakkauden sisältämä kaunotar ja hirviö tarina.

"Miehellä oli kyky rientää Siljen avuksi aina, kun Silje häntä tarvitsi. Ja hän oli vastaanottavainen Siljen mielialoille, tiesi aina, milloin Silje oli masentunut tai surullinen tai kiihdyksissään. Parantajantaidot, hänen polttavat kätensä... Entä sitten heidän ensimmäinen kohtaamisensa? Silje oli ollut kuolemanväsynyt, ja hänen ajatuksensa olivat kulkeneet kankeasti, mutta yhtäkkiä hän oli esiintynyt loistavasti voudin miesten edessä ja suoriutunut lähes yli-inhimillisestä tehtävästä saaden vangin vapaaksi noin vain. Ja kun susiturkkinen mies oli häipynyt näköpiiristä, Siljen tahdonvoima oli sammunut kuin puhallettu kynttilä. Oliko se ollut hänen omaa tahdonvoimaansa alunperinkään? Ennen muuta Silje kuitenkin ajatteli omia, uskomattoman eloisia uniaan miehestä, joka esiintyi niissä Varjonmaan pahana henkenä... Silje parahti ja syöksyi omaan tupaansa. Hän heittäytyi suinpäin sänkyyn, ryömi vällyjen alle ja veti ne päänsä yli. Hän makasi kippurassa kuin pelästynyt hiiri." (s.116)

Juonipaljastukset:
- Charlotte Meiden hylkää vahinkolapsensa, jonka Silje hätäkastaa nimellä Dag
- Siljen pelastama tyttö, jolle hän antaa nimeksi Sol, on Tengelin siskon tyttö Angelica
- Naistenmies Heming Voudintappaja, jonka Silje pelastaa hirsipuulta, kuuluu Jääkansaan ja yrittää liehitellä Siljeä
- Uuden kodin isäntä ja kirkkomaalari Benedikt yrittää kosia Siljeä, vaikka on jo vanha mies
- Siljen ja lasten elämänlaatu huononee, kun taloon muuttaa Benediktin sisko Abelone perheineen
- Silje ja pahana pidetty Tengel kohtaavat toisiaan useasti
- Jääkansa polveutuu pahasta Tengelistä, joka vaelsi tuntureille 1200-luvulla ja joka teki sopimuksen paholaisen kanssa. Hänen jälkeläisilleen siirtyy paha tahto.
- Silje, Sol ja Dag muuttavat Tengelin avustuksella Jääkansan asuttamaan laaksoon, sillä voudin miehet ajavat noidaksi leimattua Siljeä takaa
- Jääkansan jälkeläisillä on noitataitoja, mm. Hannalla, Tengelillä ja Solilla
- Sukulainen Hanna (ja Grimar) haluaa Siljen jatkavan sukua
- Silje ja Tengel menevät naimisiin ja saavat lapsen nimeltään Liv Hanna


Helmet lukuhaaste 2016: 30. Viihteellinen kirja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!